Hyväksikäyttötapaukset taas esillä
Oulussa julkikisuutta saaneet tapaukset ovat nostaneet taas lasten seksuaalisen hyväksikäytön puheenaiheeksi. Tällä kertaa keskustelu pääsi suhteellisen nopeasti yli rasistisesta maahanmuuttokeskustelusta itse asiaan.
Aiemmin esillä ollut metoo-kampanja kun jumitti ehkä enemmän amerikkalaisessa näkökulmassa kun Suomessakin korostettiin sitä, että nyt aiheesta sentään puhutaan. Koska kyllähän siitä Suomessa on puhuttu pitkään julkisuudessa. Lopputulemaksi jäi monessa tapauksessa suhteeton miesten julkinen lynkkaus, ilman syytetyn mahdollisuutta puolustautua tai tapausten perinpohjaista käsittelyä.
Toivottavasti tällä kertaa ei käy niin. Rangaistusten koventamista on on jo ehditty esittää, vaikka rangaistuksilla ei ole tutkumisten perusteella juurikaan ennaltaehkäisevää vaikutusta. Myös Ylen jutun mukaan rangaistukset vastaavat yleisesti ottaen kansan oikeustajua melko hyvin. Siksi ihmetyttää erityisesti pyrikmykset rangaistusten alarajan nostamiseksi. Ehkä moni ei tajua, että jo pelkkä netissä juttelu nuorten kanssa voi täyttää hyväksikäyttörikoksen tunnusmerkit.
Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö kattaa laajan skaalan eriasteisia tekoja, ja näiden käsitteleminen yhdessä nipussa on epärehellistä. Mielikuvat näistä rikoksista on lähinnä lasten raiskaaminen, ja siksi rangaistukset voi monista tuntua pieniltä. Suurin epäkohta nykykäytännössä on mielestäni kuitenkin ne törkeimmät tapaukset, joissa hyvin harvoin käytetään lain mahdollistamia maksimirangaistuksia. Siksi oikeusministeri Häkkäsen ehdotus uudesta törkeästä lapsenraiskauksesta osuu paremmin oikeuskäytännön ongelmien ytimeen.
Samaan aikaan on ollut muita mielenkiintoisia keinoja ennaltaehkäistä hyväksikäyttötapauksia. HS kertoi, kuinka tor-verkon hakukone ohjaa lapsipornoa hakevia itehoitosivustoille. Tämä on kiitettävän ennakkoluuloton lähestymistapa, joka kohdistuu osuvasti potentiaaliseen tekijäjoukkoon ja joka luonnostaan tor-verkossa toimien auttaa ylittämään pelot avun hakemisessa. Useimmille pedofiileille kiinnostus lapsiin on suuri salaisuus.
Toinen esiin nostettava teko on keskusteluapu omasta kiinnostuksestaan huolestuneille. Viime vuonna on aloitettu myös Sexpon ja kriminaalihuollon tukisäätiön kanssa SeriE-hanke, joka tarjoaa tukipalveluja erityisesti nuorille, joilla on seksuaalisia ajatuksia lapsista. Palvelu on ollut myös suosittu. Viime keväänä paikat varattiin nopeasti loppuun, mutta nyt paikkoja pitäisi taas olla vapaana.
Tällainen palvelu voisi olla vielä paljonkin suositumpi, jos aihe olisi enemmän esillä mediassa, ja jos asenteet muuttuisivan siihen suuntaan että pedofiliasta olisi helpompi puhua. Tällöin yhä useampi uskaltaisi hakea tarvittaessa apua.
Tapio Puolimatka ja pedofilia
Mediassa on noussut kohu konservatiivisen Tapio Puolimatkan kirjoituksesta. Hän esittää muunmuassa, että ”Tasa-arvon ja ihmisoikeuksien on katsottu vaativan sitä, että ihmiset saavat solmia avioliiton oman seksuaalisen suuntautumisensa ehdoilla” ja ”mielikuvat seksuaalisen suuntautumisen synnynnäisyydestä ja muuttumattomuudesta luovat perustan myös kampanjalle pedofiilien seksuaalioikeuksien puolustamiseksi”. Tämän jälkeen hän jatkaa pitkillä lainauksilla siitä, miten jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että ”pedofilialle yritetään lähitulevaisuudessa saada yleinen hyväksyntä”.
Tähän reagoitiin nopeasti mediassa JYY:n twiittiin pohjautuen. Kirjoitusta pidettiin homovastaisena, koska se rinnasti homouden ja pedofilian toisiinsa. Sen tarkemmin ei yleisesti ottaen komentoitu kirjoituksen esittämiä väitteitä, vaan viitattiin Puolimatkan historiaan homovastaisena äärikonservatiivina.
Pohjimmiltaan tässä molemmat ohittavat jotain olennaista.
Mediassa lainattu JYY:n kommentti kiinnittää huomiota sen ilmeiseen homofoobiseen tarkoitusperään. mikä varmasti on totta. Mutta samalla se ei ota juurikaan kantaa itse kirjoituksen asiasisältöön, jonka virheet on syytä korjata.
Puolimatka tekee täysin perustelemattomia johtopäätöksiä ja loogisia loikkia, jotka eivät kestä tieteellistä kriittisyyttä. Keskeisin on tietenkin se, että hän rinnastaa pedofilian kiinnostuksena aikuisten ja lasten välisiin seksisuhteisiin. Tällöin ”pedofilian hyväksyminen” olisi muka automaattisesti seksisuhteiden hyväksymistä. Eihän se sitä tarkoita. Koko termi ”pedofilian hyväksyminen” on jo sinällään harhaanjohtava, koska pedofiilien olemassaolo on tosiasia, eikä se muutu hyväksymisestä tai hyväksymättömyydestä mihinkään.
Tässä ajatus, että suuntautumisen hyväksyminen tarkoittaisi sitä, että sen mukaiset seksisuhteet olisivat tämän seurauksena hyväksyttyjä. Mutta eihän se sitä tarkoita. Ei homosuhteetkaan ole hyväksyttyjä sen takia, että kyse on suuntautumisesta, vaan sen takia että molemmat osapuolet haluavat sitä.
Puolimatka on oikeassa siinä, että mainituilla perusteilla ”pedofiilien seksuaalioikeuksien” puolustaminen on oikeutettua. Tämä ei silti tietenkään tarkoita, että seksuaalisuhteet lasten kanssa olisivat suoraviivaisesti oikeutettua, koska seksuaalioikeudet eivät oikeuta toisten ihmisten seksuaalioikeuksien loukkaamista.
Tällaisten itsestäänselvyyksien ohittaminen on tietysti ymmärrettävää kun tarkoituksena on assosioida negatiivisia mielikuvia seksuaalivähemmistöihin. Samoin pitkät selostukset Kinseyn tutkimuksista ovat väärin rakennettuja olkiukkoja vastaan iskemistä, joista loogisten virheiden jälkeen jää jäljelle vain ajatus negatiivisten mielikuvien tyrkyttämisestä.
SERITA-hanke
Viime aikoina on ollut tämän blogin aihealueella melko hiljaista, mutta on sentään jotain uutta kerrottavaa. Turun sanomat nostaa esille tärkeän aiheen. Lasten hyväksikäyttöä ennalta ehkäisevää apua pedofiileille tarjoava Estä ajoissa -hanke ei ole vieläkään saanut rahoitusta:
Samaan aikaan olen saanut yhteydenoton tuossakin jutussa mainitusta Oulun alueella toimivasta Serita-hankkeesta, ja he kertoivat toiminnastaan seuraavaa:
Oulussa on käynnistynyt vuoden alusta SERITA-hanke, jonka tavoitteena on ennaltaehkäistä ja vähentää seksuaalirikoksia Oulun alueella. Hankkeen toimijoina ovat ja Oulun ensi- ja turvakoti ry ja Vuolle Setlementti ry. Hankkeen muita tavoitteita ovat koulutus- ja tutkimusyhteistyö, sekä verkostojen kanssa tehtävä kehitystyö.
SERITA-hankkeen toiminnan kohderyhmänä ovat 15-vuotiaista alkaen olevat seksuaalirikostaustaiset tai ilman rikostaustaa olevat, jotka ovat huolissaan oman seksuaalikäyttäytymisen muuttumisesta laittomaksi ja kokevat tarvitsevansa tukea rikoksettomaan elämään. Asiakas voi tulla hankkeeseen, jos hän kokee tarvitsevansa tukea, kun oman seksuaalisen kiinnostuksen kohde on laiton.
SERITA-hankkeessa asiakastyö toteutetaan terapeuttisilla yksilökeskusteluilla ja ne toteutetaan pääsääntöisesti parityöskentelynä. Asiakastapaamisia voidaan toteuttaa myös etäverkkoyhteyden avulla. Hankkeen toimintaa ohjaavat arvot ovat asiakaslähtöisyys, vapaaehtoisuus, puolueettomuus ja luottamuksellisuus. Asiakkaaksi voi tulla nimettömänä ja työskentely on asiakkaalle maksutonta.
Olemme puolueettomia emmekä tuomitse tai kerro, miten pitäisi elää, vaan hyväksymme ihmisen sellaisena kuin hän on; arvokkaana ja inhimillisenä. Asiakas määrittelee itse työskentelyn tavoitteet ja kuinka usein haluaa olla meidän kanssa tekemisissä.
Työskentely voi tapahtua kasvokkain, puhelimitse tai etäyhteyden avulla ja asiakkaat voivat olla ympäri suomea. Meille asiakkaat voivat tulla matalalla kynnyksellä, vaikka nimettömänä. Matalan kynnyksen päivystysnumero on avoinna ti – to klo 13-15 tai nettisivulla on myös yhteydenottolomake. Lisää tietoa löytyy www.seritahanke.fi.
Serita-hankkeen työntekijöillä on pitkä työkokemus ihmissuhdetyöstä, ovat koulutukseltaan psykoterapeutteja ja heillä on myös seksuaalisuuteen liittyviä koulutuksia. Työtä tehdään sydämellä ja aidolla halulla auttaa ihmisiä, jotka haluavat ja tarvitsevat tukea elämäänsä.
Tässä siis olisi Oulun seudulla mahdollisuus asiantuntevaan apuun, jota pääkaupunkiseudulla tarjoaa Sexpo. Jos joku blogin lukija on käyttänyt tai
rohkaistuu nyt käyttämään tätä mahdollisuutta, kommentoikoon mielellään tähän postukseen omia kokemuksiaan.
Lapsiseksinukeista
Viikolla on kohistu lapsiseksinukeista. Tulli tiedotti alkuviikosta, että Norjan tullin pysäyttämien nukkejen kaltaisia nukkeja oltaisiin mahdollisesti tuomassa myös Suomeen. Vaikkei nuket olekaan laittomia, niin tulli katsoo silti oikeudekseen takavarikoida niitä, koska ne voivat olla ”sukupuolisiveyttä loukkaavaa materiaalia”, ja ”tällaisessa tilanteessa tulee harkittavaksi, onko asiassa syytä aloittaa esitutkinta”.
Jokainen blogin lukija varmaan tässä vaiheessa ymmärtää selittämättäkin, kuinka ennakkoluuloiseen suhtautumiseen tuollainen asenne perustuu. Onneksi Sexpo julkaisi pian tiedotteen, jossa oiottiin vääriä käsityksiä, ja tuotiin samalla esiin nykyaikaisempaa suhtautumista näihinnukkeihin. Oli hienoa huomata, että se myös noteerattiin suhteellisen laajasti mediassa. Tärkeimmät kohdat voisi lainata ihan suoraan tähän:
Sekä Sexpon palveluissa että kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että lapseen kohdistuvan seksuaalirikoksen riskiä voidaan vähentää tarjoamalla riskiryhmään kuuluvan henkilön pedofiilisille seksuaalisille haluille jokin eettisesti hyväksyttävä toteuttamiskanava. Lasta esittävät seksinuket ovat yksi tällainen kanava.
Henkilö, joka käyttää paljon rahaa ja vaivaa nuken hankintaan, on jo tehnyt päätöksen siitä, että hän haluaa toteuttaa seksuaalista taipumustaan ennemmin nuken kanssa kuin ajautua seksuaalirikokseen lasta kohtaan. Siksi olisi tärkeää, että tulliviranomaiset tai muut seksinukeista huolestuneet toimijat eivät vaikeuttaisi niiden saatavuutta tai muuten hankaloittaisi niiden tilaajien elämää.
Tästä aiheesta on keskusteltu maailmalla jo aiemmin eräässä kanadalaisessa tapauksessa. Myös The Atlantic teki jutun eräästä nukkevalmistajasta, joka perustelee nukkeja suoraan sillä, että hän auttaa monia toteuttamaan halujaan laillisesti ja eettisesti – ja että nukkeja hankkii myös muut kuin pedofiilit. Hän nostaa esille myös pointin, että asiaa ei ole tieteellisesti tutkittu. Onhan selvää, että pedofiileista ylipäätään ei ole paljonkaan tutkimustietoa.
Kyseisessä jutussa tunnettu tutkija Michael Seto spekuloi asialla, että tässä suhteessa voi olla kahdenlaisia ihmisiä. Toisille nuket toimivat korvikkeena, mutta joillekin ne voi vain lisätä turhautumista.
Alkuperäisen uutisen nettikommenteissa puolusteltiin tullin suhtautumista, sillä että nuket vain ”yllyttävät” tai ”kannustavat” lapsiin kohdistuvaa viettiä. Mutta tällainen perustuu väärään käsitykseen siitä, että pedofiilin kiinnostus lapsiin olisi jotenkin opittua tai että se olisi vain jonkunlainen kiero harrastus. Kuitenkin jokainen joka tällaisia nukkeja tilaisi, tietää ettei se ole kumpaakaan.
Yksi hyvä pointti joka puoltaa tällaisten nukkejen laillisuutta, on että uhrittomien rikosten kriminalisointi porttiteorian varjolla voi johtaa juuri päinvastaiseen tulokseen. Kun lain rajat ylitetään jo uhrittomasta rikoksesta niin lain ylittäminen ei ole enää uusi kynnys ehkäisemään uhrillisia rikoksia.
Kaiken kaikkiaan, vaikka vielä ei ole yhtä konsensusta näiden nukkejen vaikutuksesta seksuaalirikosten ehkäisyssä, niin ei myöskään ole pitäviä argumentteja niiden kieltämiselle, päinvastoin. Itse en ole tällaista nukkea hankkimassa, mutta puolustan ihmiseen oikeutta hankkia tällainen nukke halutessaan. Nukke ei voi olla uhri.
Ylen juttu
Lukijamääristä päätellen Yle näyttää julkaisseen jutun, joka perustuu aiemmin tehtyyn haastatteluuni. Tässä mainosvideo saksalaisesta hoito-ohjelmasta, jonka tarkoitus on kutsua apua kaipaavia pedofiileja osallistumaan. Se vetoaa juuri niihin tuntemuksiin, joita monilla pedofiileilla on omaan seksuaalisuuteensa liittyen.
Tässä samalla kun paikalle tulee paljon uusia lukijoita, haluan kutsua lukijat kysymään tämän postauksen kommenteissa minulta kysymyksiä. Pyrin vastaamaan asiallisiin kysymyksiin mahdollisuuksieni mukaan.
EDIT: Yle perjantai julkaisi saman haastattelun perustuvan minidokumentin, joka on katsottavissa areenassa. Linkki Torikahvilaan (dokumentissa mainittu palvelu) löytyy tästä.
Pedofiili päiväkodissa?
Viikolla kohistiin tapausta, jossa yksityisen päiväkodin omistaja oli jäänyt aiemmin kiinni lapsikuvien hallussapidosta, ja nyt Tampereen kaupunki päätti lakkauttaa tämän päiväkodin toiminnan. Tampereen kaupunki oli tehnyt sopimuksen, että johtaja voi jatkaa päiväkodin pitämistä, kunhan ei toimi lasten kanssa yksin niin, että muita aikuisia ei ole läsnä. Nyt valvontakäynnissä on todettu, että sopimusta ei ole noudatettu.
Nimellisesti kohu on syntynyt siitä, että tämä yrittäjä on ottanut aamuisin vastaan lapsia yksin ja näin rikkonut sopimusta. Käytännössä on ihmetelty sitä, miten kaupunkin on ylipäätään tehnyt tällaisen henkilän kanssa tällaisen sopimuksen.
Vaikka tämä yrittäjä näyttää selvästi tehneen rikoksen lapsikuvien tapauksessa, niin jokin tässä tapauksessa jäi kaivertamaan mieltä. Tämän blogin kommenteissakin on kiinnostuttu aiheesta. Olennainen kysymys tässä on, onko päiväkodin lapset olleet jonkinlaisessa vaarassa vai ei.
Ilmeisesti ainakaan julkisuudessa olleiden tietojen perusteella lapsille ei ole tehty mitään sopimatonta. Päinvastoin, lasten vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä päiväkotiin ja sen henkilökuntaan. Siksi tästä jää päällimmäisenä käsitys, että kaupungilla on vaihtunut asiasta vastaava henkilö, joka ei ole uskaltanut ottaa vastuuta tällaisen sopimuksen jatkamisesta, ja sopimus on päätetty lopettaa.
Perustuuko tämä päätös tosiasioihin vai ei, ei voi ulkopuolinen tietää. Vain tämä henkilö itse ja hänet hyvin tuntevat voivat perustellusti arvioida, hän oikeasti vaarallinen. Tieteellisen tiedon perusteella lapsipornon käyttäminen joka tapauksessa on suhteellisen luotettava merkki kiinnostuksesta lapsiin (jopa luotettavampi kuin varsinainen lasten hyväksikäyttö). Onko lapsipornon käyttäjä sitten vaarallisempi lapsille kuin muut pedofiilit, sitä en osaa sanoa. Asiasta ei tietääkseni ole edes tutkimustietoa. Moni pedofiili kuitenkin tuntee syyllisyyttä pelkästään lapsipornon katselemisesta, eivätkä omien sanojen mukaan tekisi siitä huolimatta lapsille mitään sopimatonta. Lapsiporno on näille korvike.
Kuinka faktapohjainen ymmärrys asiasta päättäneellä virkamiehellä on pedofiliasta ja pedofiilin vaarallisuudesta on vain arvailujen varassa. Tuskin kuitenkaan arvaan kovin paljon väärin, jos väitän ettei päätöksen taustalla ole juuri muuta kuin ne tyypilliset rikosuutisiin perustuvat ennakkokäsitykset pedofiileista, joista olen varmaan väsymykseen asti toistanut tässä blogissa. Tuskin asiaa on edes ajateltu siltä kantilta, että pedofilia ei tarkoita samaa kuin lasten hyväksikäyttäjä.
Toisaalta myös jos tämä yrittäjä olisi tarkoituksella perustanut päiväkodin päästäkseen lasten lähelle sopimattomalla tavalla, niin luulisi että tässä melkein kymmenen vuoden aikana olisi varmasti jotain jo tapahtunut, jos on tapahtuakseen.
Oman elämänkokemukseni perusteella ja oman pedofilian tuntemukseni perusteella en voi olettaa pedofiilin haluavan lähtokohtaisesti pahaa lapsille, vaikka työskentelisi suoraan lasten kanssa. Varmaankin voi perusteella sanoa, että tavallista korkeampi riski väärinkäytökselle tällaisessa tilanteessa kuitenkin olisi.
Mutta toisaalta kyseessä on myös tasapainoilu toisen perustavaa laatua olevan oikeuden kanssa, oikeus elinkeinoon. Tätä ei voi eikä pitäisi ohittaa kevyesti. Elinkeinon vieminen alta vie pahimmillaan pohjan ihmisen koko elämältä, varsinkin pienyrittäjällä jolle yritys on usein elämäntehtävä. Kyseessä on siis tasapainoilu kahden tärkeän päämäärän välillä, eikä näiden välillä välttämättä edes voi löytää lopullista yleispätevää ratkaisua. Jää vain kysymys, onko tässä otettu kaikkien osapuolten etu tarpeeksi asiantuntevasti huomioon?
Todd Nickerson
Pari viikkoa sitten BarcroftTV (joka on ilmeisesti suosittu media jossain päin mailmaa) teki videojutun Todd Nickersonista. Todd on sama tyyppi, joka tuli julkisesti ulos kaapista Salon-nettilehden jutussa reilu vuosi sitten, ja sittemmin myös videoklipin muodossa. Muistelisin kirjoittaneeni tästä jo aiemmin, mutta en näköjään kuitenkaan.
Tässä, kuten aiemmissakin jutuissa Todd puhuu elämästään pedofiilina, ja tekee tärkeää työtä antaessaan äänen meille monille pedofiileille, jotka eivät ole rikollisia. Samalla levittää tietoisuutta Virtuous Pedophiles -foorumista, jossa pedofiilit voivat keskustella keskenään ja tukea toisiaan vastuullisessa elämässään.
Hienoa on myös, että suomalainenkin media on vihdoin noteerannut tämän ulostulon (tässä ja tässä).
Taas kerran ainakin itselleni kolahtaa parhaiten kohta, jossa Todd kertoi 13-vuotiaana olleensa 8-vuotiaan naapurinsa seurassa ja kiinnittäneensä huomiota kuinka kaunis tämä on. Tällöin hän ensimmäistä kertaa huomasi olevansa pedofiili. Hän rukoili, että se menisi ohi, ja myöhemmin tapaili aikuisia naisiakin, toivoen turhaan että homma olisi toiminut.
Junnuviisut 2016 on kisattu
Onnittelut vuoden 2016 junnuviisujen voitosta Mariamille! Tässä Mariamin taitava esitys:
Taas kertakaikkisen upeaa ja taitavaa laulua! Söpöintä tässä on se, että vaikka esitys oli vaikka kuinka kunnioitusta herättävä, niin haastattelussa Mariam kaipaa voiton jälkeen jätskiä ja lähettää kouluun terveisiä, että ei läksyjä kiitos.
Tänä vuonna oli muutenkin taas taso korkealla ja oli mukavaa kun kerrankin yksi omista suosikeistani voitti. Mariamin lisäksi muita suosikkejani tänä vuonna oli mm. Shir & Tim Israelista:
Italian tumma tyttö Fiamma Boccia:
Ja tummien tyttöjen suoran kruunaa Bulgarian ihana Lidia. (Tälläkin kertaa Bulgarian live-esitys oli positiivinen yllätys!)
Kommentoikaa, olivatko omat suosikkinne samoja kuin omani!
Sitä mitä koitin sussa koskettaa, tajusin ei oo olemassakaan
Koska en ole ollut kovin tuottelias itse viime aikoina tämän blogin suhteen, niin ajattelin nostaa erään vanhan kirjoituksen kommenteista tarinan tähän. Kommentoija kirjoittaa samaistuneensa kirjoituksen tunnelmiin seuraavasti:
Aika samat fiilikset tullu käytyä. Itse tosin tajusin tämän jo teini-iässä ja olin pitkään todella masiksessa ja itsetuhoisessa. On se vähän rankkaa tietää jo yläasteen alussa että mitään normaalia elämää tule koskaan elämään. Mutta kyllä siitä parissa vuodessa pääsi yli, itseään voi vihata vain niin kauan. Nyt olen lähinnä apaattinen; unelmissa on aina tyty jolla ei ole ikä edes kahdessa numerossa, eikä siitä tietenkään tulisi mitään tuhoamatta itsensä ja muiden elämää. Nuorena kuumottelin kanssa helvetisti että joutuisin vankilaan vanhempana jne, mutta ajan myötä tajusin että se on itsestä kiinni, ei vääjäämätön itsestäänselvyys. Pitää vain keksiä elämälleen jotain muuta sisältöä ja ihailla tytyjä netissä missä siitä ei ole muille haittaa.
Mutta kyllä niillä harvoilla kerroilla kun pääse pikkutyttöjen seurasta nauttimaan niin piristää elämää varmaan pariksi kuukaudeksi. Tästä muistuukin mieleen käytännön esimerkki. Kerran kaverit raasivat ruotsinlaivalla dokaamaan ja metsästämään naisseuraa (ikävä myöntää mutta en omaa niin läheistä kaveria että kehtaisin ”tulla kaapista”). Meni oletettava hyvin, kumpaakaan osapuolta ei kiinnostanut ja puolenyön jälkeen tuli lähinnä vain vittuilua joten painuin hyttiin vetämään nokosia. Aamubuffetilla lapsiperhe tuppautui samaan pöytään tilanpuutteesta johtuen, ja sai katsoa sitä n. 5 ja 6 vuotiaiden tyttöjen elämäniloa ja temmellystä niin ei siinä voinut kuin hymyillä. Pelasti koko muuten varsin persemäisen reissun tuo ehkä korkeintaan parinkytä minuutin episodi. Olen miettinyt tätä tapahtumaa lämmöllä, enkä ainoastaan sen takia että tytöt olivat hyvin vetoavia.
Lewis Carrollin salainen maailma
Teema lähetti alkuviikosta BBC:n dokumentin Lewis Carrollin salainen maailma, joka käsitteli Liisa Ihmemaassa -kirjan syntyhetkiä ja kirjailijan suhdetta Liisan esikuvaan Alice Liddelliin. Dokumentin keskeinen teema pyörii kuin kissa kuuman puuron ympärillä aiheesta, oliko Lewis carroll pedofiili vai ei. Olen pariin kertaan aiemminkin käsitellyt tätä aihetta.
Tässä dokumentissa kuitenkin tulee vastaan suorastaan vakuuttavasti merkkejä siitä. Haastataeltavat kehuvat kuinka kirjailija ymmärsi lapsia, nautti näiden ystävyydestä, tunsi empatiaa näitä kohtaan, ja jopa ”heräsi aivan toisella tavalla eloon ollessaan lasten kanssa”. Jokainen pedofiili tunnistaa tämän tunteen.
Alice Liddellin jälkeläinen jopa sanoi suoraan, että uskoi Carrollin olleen rakastunut Aliceen, muttei Carroll olisi myöntänyt sitä edes itselleen. Vain yksi haastateltava suostui myöntämään hänet ”pedofiiliksi joka tukahdutti taipumuksensa”. Mutta mielestäni ei ole tukahduttamista, jos tunnustaa itselleen taipumuksensa, mutta päättää elää ihmisiksi, lapsirakkaana herrasmiehenä.
Carroll myös oli valokuvauksen pioneereja ja kuvasi paljon tyttölapsia, ja oli hyvä siinä. Eräs haastateltava kuvaili tätä kiinnostusta niin, että Carrollin mielestä tyttölapsen keho ennen murrosikää oli kauneuden korkein muoto.
Vaikka kaikki merkit viittaavat pedofiliaan, niin silti harva haluaa asian tulkita niin. Syynä luultavasti se, että pedofilia samaistetaan pahuuteen, ja pahuutta ei haluta uskoa merkittävästä miehestä. Jos vain ymmärrettäisiin, kuinka väärin tämä oletus on, siis että pedofilia ei tarkoita automaattisesti pahantekijää, niin moni asia olisi maailmassa paremmin. Erityisesti niiden nuorten kannalta, jotka havahtuvat siihen, että ovat pedofiileja.
Lapsikohteinen 
Viimeisimmät kommentit