Ystävänpäivä ja lapsiystäviä

On taas kerran ystävänpäivä, eikä ole vieläkään omaa lapsiystävää. Ei kertakaikkiaan ole siunaantunut sopivaa tilaisuutta tuntea yhtään ainoaa mukavaa tyttölasta, joten lainaan tähän sellaista henkilöä, jolla on ollut. Viikko pari sitten Britanniassa kirjoitettiin, että olisi muka jotain uutta tietoa, että Lewis Carroll oli ehkä pedofiili. Hänet tunnetaan parhaiten Liisa ihmemaassa -kirjan kirjoittajana.

Aivan kuin olisi joku uutinen, että Lewis Carroll (oikealta nimeltään Charles Dodgson) oli pienten tyttöjen perään. Ihmemaan Liisan esikuva, Alice Liddell oli noin 7-vuotias, kun Charles Dodgson tapasi hänet ja vietti mielellään paljon aikaa tämän ja tämän siskojen kanssa. Yhteiset hetket jatkuivat useamman vuoden, kunnes tuntemattomasta syystä Alicen perhe laittoi välit poikki. Eräs elämäkerran kirjoittaja on arvaillut, että Charles olisi halunnut mennä naimisiin Alicensa kanssa, eikä tämän perhe ollut ymmärtänyt sitä.

Alicen jälkeen, Liisa ihmemaassa -kirjan julkaisun jälkeen Dodgson kirjoitteli aktiivisesti kirjeitä lapsi-ihailijoilleen ja myös tapaili näitä. Kirjeitä on laskettu olleen yhteensä lähes 100000 kappaletta. Näitä kirjeitä on julkaistu myös suomeksi kirjassa ”Kirjeitä lapsiystäville ja muita kertomuksia”. Lainaan muutamia esimerkkejä.

kirja

Carroll viittaa eräässä kirjeessään Edith Jebbille tilanteeseen, jossa hän hyvästeli tyttöä rautatieasemalla ja eräs mies katseli heitä.

Hän tirkisteli toisella silmällä ikkunasta juuri kun kumarruin kuiskaamaan ”hyvästi” korvaasi (tosin unohdin, missä korvasi tarkalleen ottaen oli, ja jostain syystä kuvittelin, että se olisi aivan leukasi yläpuolella), ja kun juna lähti, hän sanoi: ”Tyttö on näjöjään KOPH, MX?” Ymmärsin toki, että hän tarkoitti ”kovin pahoillaan. Miksi?” Niinpä vastasin: ”Hän oli pahoillaan, koska sanoin, että aikoisin tulla uudelleen.”

Winifred Stevensille hän kirjotti 55-vuotiaana seuraavasti:

PPPS. Ehkä parin vuoden päästä voinen taas viedä sinut kävelylle. Mutta silloin, pelkään pahoin, aika on alkanut ”kurtistella kultaisia kulmiasi”; vaikka enhän minä sellaisesta piittaa! Todella arvokkaan näköinen seuralainen saa minut näyttämään oikein nuorelta, ja on hauska kuulla, kun ihmiset kuiskuttelevat: ”Kuka on tuo erittäin hauskannäköinen poika, joka kävelee tuolla valkokutrisen vanhan rouvan kanssa ja huolehtii tästä kuin isoäidistään?”

Jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä. Mitään vedenpitävää todistetta ei tietääkseni ole.

Advertisements

1 kommentti

    Trackbacks

    1. Lewis Carrollin salainen maailma | Lapsikohteinen

    Vastaa

    Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

    WordPress.com-logo

    Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Twitter-kuva

    Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Facebook-kuva

    Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Google+ photo

    Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

    %d bloggers like this: