Ylen juttu

Lukijamääristä päätellen Yle näyttää julkaisseen jutun, joka perustuu aiemmin tehtyyn haastatteluuni. Tässä mainosvideo saksalaisesta hoito-ohjelmasta, jonka tarkoitus on kutsua apua kaipaavia pedofiileja osallistumaan. Se vetoaa juuri niihin tuntemuksiin, joita monilla pedofiileilla on omaan seksuaalisuuteensa liittyen.

Tässä samalla kun paikalle tulee paljon uusia lukijoita, haluan kutsua lukijat kysymään tämän postauksen kommenteissa minulta kysymyksiä. Pyrin vastaamaan asiallisiin kysymyksiin mahdollisuuksieni mukaan.

EDIT: Yle perjantai julkaisi saman haastattelun perustuvan minidokumentin, joka on katsottavissa areenassa. Linkki Torikahvilaan (dokumentissa mainittu palvelu) löytyy tästä.

 

Mainokset

25 kommenttia

  1. Urho

    Postaat tänne linkkejä lasten euroviisuista

    minusta on kuvottavaa katsoa tälläisiä linkkejä
    sun sivulla ja lukea sun lässytystä miten söpöjä
    ne lapset mielestäsi on. Ymmärrätkö minua?

    Toinen juttu: Ylen jutussa verrattiin hetero miehiä
    ja pedofiilejä. Voi jeesus, onko tämä joku lgbt porukan uusi juttu? pedofiilien oikeudet?

    Tykkää

    • En aivan tarkkaan ymmärrä. Kerrotko tarkemmin, mikä niissä on kuvottavaa? Pystytkö asettumaa toisen asemaan tällaisessa asiassa ollenkaan? Voi olla vaikea ymmärtää näiden postausten tarkoitusta, jos katsoo niitä vain ennakkoluulojensa läpi.

      Ja ei, tällä ei ole mitään tekemistä LGBT-porukoiden kanssa.

      Tykkää

  2. Elmeri

    Eikös tämä ole vähän sairasta?

    Tykkää

    • Kuten Ylen haastattelussakin kerroin, mulle on oikeastaan aika sama, pitääkö pedofiliaa sairaana vai ei. Se ei kuitenkaan muuta tosiasioita, enkä pysty muuttumaan ei-pedofiiliksi vaikka mitä tekisin.

      Tykkää

  3. Pekka

    Olen itse parisuhteessa elävä aikuinen mies enkä ole koskaan edes fantasioinut lapsista. En siis ole pedofiili. Lasten hyväksikäyttö on väärin ja tuomittavaa. Sen verran olen elämästä kuitenkin ymmärtänyt että seksuaalinen suuntautuminen ei ole ihmisen päätettävissä. En voi siis itse päättää, mikä minua kiehtoo seksuaalisesti. Siksi pedofiilien asema nykymaailmassa on äärimmäisen surullinen. Riittää että kuvittelee millaista on tajuta asia murrosikäisenä, niin näkee että vaihtoehtoja on kaksi: kertoa asiasta ja tulla lynkatuksi tai olla hiljaa ja masentua vakavasti. (Ja surullista on myös että nytkin suurin osa lukijoista ajattelee, että se on ”niille” ihan oikein.) Maailman pitäisi olla sellainen, että kuka tahansa voisi kertoa seksuaalisesta suuntautumisestaan ja silloin yhteiskunta ja muut ihmiset auttaisivat siinä että patoutumia ja rikoksia ei pääsisi syntymään. Jos maailma olisi avoimempi, lasten hyväksikäyttöä olisi vähemmän.

    Liked by 1 henkilö

  4. Nimetön

    Minäkin päädyin sivustolle Ylen uutisen kautta. Arvostan sitä, että pidät tällaista blogia, jossa jaat ajatuksiasi ja elämysmaailmaasi. Itse työskentelen psykiatrialla, ja olen havainnut siellä aiheen olevan sillä tavalla tabu, että lapsiin kohdistuvista seksuaalisista tai romantiikan kaipuisista ajatuksista ei juuri tavata puhua. Vaikka työhistoriani ei vielä kovin pitkä ole (vuosissa mitattavissa kuitenkin), muistan uralta vain yhden käden sormilla laskettavan tapauksen, jotka olivat päätyneet hakemaan apua ajatuksiinsa ja ahdistukseensa asiasta. Tälläkin taustalla päädyin blogiisi, kiinnostuneena kirjoittamaasi tietoa ja tuntemuksia lukien.

    Se, mitä haluaisin ymmärtää paremmin, on sinun ja muiden lapsista kiinnostuneiden usein kertoma tunne siitä, että näihin tuntemuksiin kuuluu yleensä myös se, että arvostaa lapsia ihmisinä, persoonina, jopa ihailee heitä? Tähän ilmeisesti liittyy myös halu olla lapsen kanssa romanttisessa ja seksuaalisessa suhteessa. Ensimmäinen kysymykseni kuuluukin, osaatko yhtään avata omalta kannaltasi sitä, millaisesta suhteesta haaveilet lapsen kanssa (haaveiletko), mitä se käytännössä tarkoittaisi? Jonkin tekstisi luit, jossa toinen pedofiili kirjoitti haluavansa tavanomaista parisuhdetta lapsen kanssa; että kävisivät elokuvissa, viettäisivät aikaa jne. Tässä huomasin ajattelevani ihan käytännössä tuota asiaa: mitä elokuvia he yhdessä katsoisivat? Lastenelokuviako ja kiinnostavatko ne taas aikuista ihmistä? 🙂 Lapsen kanssa seurustelussahan olisi hyvin erilaisia olemisen muotoja, kuin kahden aikuisen suhteessa; lapsi tarvitsee vielä eri tavalla apua käytännön asioiden hoitamisessa, ei pääse kaikkiin paikkoihin (baarit ym.) ym. Myöskään samanlaista tukea ei varmasti lapsi olisi jo käsitteellisen ajattelunsakaan puolesta tarjoamaan aikuiselle, kuin mahdollisesti toinen aikuinen. Nämä seikat luovat melkoisen valtasuhteen, jossa lapsi on avuton ja aikuinen pitää hänestä huolta. Toisena kysynkin, osaatko arvioida, millainen merkitys tällaisilla valtasuhteeseen liittyvillä asioilla on sinun ajattelussasi?

    Liked by 1 henkilö

    • Luulen, että tässä on se ero, että normaalit ajattelee usein lapsia ”vain lapsina” kun taas pedofiili ajattelee lapsista niin, että muut ovat ”vain aikuisia”. Koska pedofilia nyt vain on sellainen asia, että se saa kiinnostumaan lapsista. Vaikea tätä on mitenkään muuten selittää. Se kiinnostus ei ole vain seksuaalista vetovoimaa. Uskon että muutkin pystyy samaistumaan tähän tunteeseen, joka saa ihmisen kiinnostumaan toisesta ihmisestä, tutustumaan tähän ja ihastumaan.

      Tietysti tiedän, ettei lapsen kanssa voi olla samalla tavalla suhteessa kuin aikuisen kanssa, ja haaveilu sellaista perustuu epärealistisiin odotuksiin. Mutta ideaalitapauksessa elettäisiin yhdessä tavallista arkea. Lapsi kävisi koulussa ja mä töissä. Arjessa olisi paljon läheisyyttä ja hellyydenosoituksia. Katsottaisiin yhdessä koko perheen elokuvia. Onhan lastenelokuvissa paljon sisältöä aikuisillekin. Jos lapsen kanssa ei voi mennä baariin, niin sitten ei mennä.

      Suhteen haluaisin tietenkin olevan mahdollisimman tasavertainen, eli en ainakaan haluaisi käyttää hyväksi valta-asemaa. Tässä siis ajattelen suhdetta enemmänkin lähempänä teini-ikäisen lapsen kanssa kuin alle kouluikäisen kanssa. Vastaako tämä kysymyksiin?

      Tykkää

      • Nimetön

        Vastasi kyllä, kiitos. Toki tästä aiheesta tulee koko ajan lisäkysymykisiä, mutta se varmaan vaatisi useiden tuntien keskustelun. Kertoo siitä, kuinka tärkeää olisi että tätä keskustelua alettaisiin käydä enemmänkin asiallisella tasolla. Blogisi analyyttinen ote asiaan on hyvä avaus keskustelun lisäämiseksi.

        Tykkää

  5. Luokanope

    Eksyin myös tänne Ylen uutisen kautta. Olipa avartava juttu kokonaisuudessaan ja hyvä, että ihmiset ovat medialle puhuneet tällaisista asioista. Suoraan sanottuna aiemmat käsitykseni olivat melko rajoittuneita ja tuomitsevia, mutta nyt on taas vähän viisastuneempi olo. Uskoisin, että jotkut ihmiset ovat jo sen verran avarakatseisia, että luotettaville ja oikeanlaisille läheisille voisi uskoutua tällaisesta pulmasta, kun avaisi sen läpikotaisin. Voimavaroja kaikille asian kanssa kamppaileville.

    Liked by 1 henkilö

  6. Nimetön

    Löysin tänne Ylen kiinnostavan artikkelin perusteella ja ajattelin siksi kertoa oman tarinani. Monia yksityiskohtia kehyskertomuksessa on muutettu yksityisyyteni turvaamiseksi. En ole koskaan kertonut sitä kenellekään, mutta nyt nimettömänä toivon, että sen lukee mahdollisimman moni, joita asia oikeasti koskettaa.

    Olen keski-ikäinen, perheellinen mies. Asun pääkaupunkiseudulla ja toimin asiantuntijatehtävissä. Minulla on vaimo, lapsia sekä harrastuksia. Olen urheilullinen, tavallisen näköinen pedofiili. Olen aina ollut seksuaalisesti kiinnostunut pelkästään naissukupuolesta, iältään 5 vuotta ja ylöspäin.

    Ensimmäiset lapsirakkauteni merkit kohdistuivat ystäväni pikkusiskoon. Olin 12-15-vuotias ja pikkusisko reilusti alle kouluikäinen. Pikkusisko ihaili minua, isoveljensä kaveria, ja tuli mielellään peuhaamaan mukaan meidän poikien leikkeihin. Joskus tyttö jätettiin hetkeksi meidän isompien hoitoonkin. Useimpia murrosikäisiä poikia tilanne olisi varmaan harmittanut, mutta minua se kiinnosti ja koetin keksiä tekosyitä päästä pienen tytön kanssa hetkeksi kahdestaan. Parasta oli kun pikkutyttö viipotti kanssamme estoitta menemään pikkuhousut jalassaan tai jopa ilman niitä. Järjen tasolla huolestuin pian omista tuntemuksistani ja pelkäsin olevani epänormaali. En uskaltanut puhua asiasta kenellekään. Saatuani käsiini ystäväni perhealbumin, runkkasin vessassa katsellen siitä pikkutytön alastomia kesäkuvia uimarannalla ja nuolin tytön käytettyjä pikkuhousuja pyykkikorista. Samaan aikaan ihastuin tosin salaa myös omanikäisiini tyttöihin, mutta heidän ihailunsa minua kohtaan tuntui tuolloin mahdottomalta saavuttaa. Tunsin, ettei kukaan voisi oikeasti pitää minusta ja pelkäsin salaisuuteni paljastumista. Halveksin itseäni monellakin tapaa. Kaverini pikkusisko säilyi fantasioissani yli 10 vuoden ajan lukuisista parannuksentekoyrityksistäni huolimatta.

    Vuosien päästä aloitin seurustelusuhteen reilusti alaikäisen kanssa, mutta kukaan ei kyseenalaistanut suhdettamme ainakaan ääneen. Suhteesta huolimatta fantasioin edelleen joskus esim. kaverini pikkusiskosta. Armeija-aikana pedofiliafantasiani selvästi lisääntyivät. Elämäni jatkui opiskellen ja työtä tehden ja päädyin lopulta yhteiskuntakelpoisesti naimisiin. Vaikka varovasti paljastin vaimolleni joitakin nuoruuden kokemuksiani vähätellen ja menneessä aikamuodossa, hän ei tiennyt mitä kaikkea pääni sisällä oli edelleen menossa. Saimme lapsia ja niin meistä tuli perhe. Olin todella helpottunut huomatessani, että omien lasteni kasvaessa en tuntenut mitään seksuaalista halua heitä kohtaan. Välillä elämässäni oli pitkiäkin kausia, jolloin pedofiliataipumus ikään kuin unohtui taustalle, mutta aika ajoin fantasiat seksistä lapsen kanssa saivat jostakin lisää virtaa ja alkoivat taas pyöriä mielessäni. Yleensä silloin kun elämä oli jostakin syystä muuten ahdistavaa.

    Internetistä tuli minulle kiinnostava, uusi tuttavuus. Tein jossakin vaiheessa ylitöitä toimistossa, josta muut työntekijät olivat jo poistuneet. Siihen aikaan materiaalia löytyi netistä yksinkertaisesti hakusanalla ”pedofilia”. Erityisesti aasialaisista lapsista löytyi kiihottavia kuvia alastomina tai puolialastomina ja käytinkin joskus iltaisin tuntikausia työaikaani niitä katsellen. Tavallinen porno ei kiinnostanut minua. Myöhemmin selvisi, että työpaikkani IT-osasto oli toimistani tietoinen ja he antoivat kohteliaan vinkin lopettaa kyseinen toiminta. Minähän halusinkin lopettaa. Koin olevani salaisesti sairas ja halusin tervehtyä. Seksuaalisuus vain tuntui olevan niin syvään juurtunut osa ihmistä, että miten sen voisi muuttaa? Vaihdoin kohta työpaikkaa. Kokeilin myös terapiaa, mutten uskaltanut täysin avautua ja kertoa koko totuutta. Tuskin siitä juuri olisi ollut hyötyäkään.

    Jossakin vaiheessa työ vei perheeni maakuntaan eri puolelle Suomea. Palkka oli hyvä, mutta sijainti syrjäinen. Uudella paikkakunnalla tutustuimme perheeseen, joilla oli kanssamme samanikäisiä lapsia. Tuttavaperheen vanhin tyttö oli reipas ja aktiivinen, mutten alkuun kiinnittänyt häneen erityistä huomiota. Minulla oli menossa raitis kausi ja työasiat veivät lähes kaiken huomioni. Kului pari vuotta ja aloimme oman perheeni kanssa suunnitella jo paluuta Etelä-Suomeen, kun pedofiliavaihteeni napsahti taas päälle.

    Eräänä hiljaisena iltapäivänä tuttavaperheemme silloin 8-vuotias tyttö lueskeli kirjaa kotinsa olohuoneessa pelkät pikkuhousut jalassaan. Hän istui paljastavassa asennossa jalat koukussa ja sydämeni alkoi takoa vanhaan tuttuun tapaansa. Tilanne oli samankaltainen, mutta voimakkaampi kuin katsellessani kaverini siskoa 15 vuotta aikaisemmin. Vaimoni ja muut aikuiset olivat vain muutaman metrin päässä ruokapöydässä keskusteluunsa syventyneinä. Hivuttauduin välinpitämättömän oloisesti tytön viereen, muka katsomaan mitä hän lukee ja kysyin jotakin kirjasta. Painoin käteni kuin vahingossa nojaten hänen jalkojensa väliin ja samaan aikaan laukesin housuihini. Tuskin kukaan ehti ymmärtää, mitä tapahtui. Minä jatkoin kohta vessaan siistimään itseäni.

    Siitä lähtien tunsin vahvaa seksuaalista vetoa kyseistä tyttöä kohtaan. Kävimme joskus lasten kanssa uimarannalla ja myös vedessä laukesin muutamaan otteeseen koskettaessani häntä nopeasti jalkojen väliin. En tiedä epäilikö kukaan aikuinen mitään. Tyttö itse tuli edelleen mielellään lähelleni ja muutaman kerran minusta tuntui, että hän jopa tarjosi itseään kosketettavaksi tai kosketti samaan tapaan minua takaisin. Olin onnellinen saadessani olla tytön kanssa mahdollisimman paljon. Koetin parhaani mukaan näytellä ulospäin normaalia peuhaamista ja leikkiä. Lapset olivat innoissaan kun joku aikuinen antoi heille niin paljon aikaa ja huomiota. Leikimme mm. erilaisia takaa-ajoleikkejä, joissa sain ottaa kiinni ja painaa puoliväkisin vartaloani vasten myös tuon ihanan, tuoksuvan, iloisesti vastustelevan prinsessan. Mietin jatkuvasti kuinka voisin päästä vielä lähempään ihokontaktiin ja uskoakseni hänkin nautti tilanteista saadessaan kaikessa lähes jakamattoman huomioni. En koskaan fantasioinut tai toteuttanut mitään väkivaltaista, enkä olisi voinut kuvitellakaan sellaista.

    Muuttaessamme takaisin pääkaupunkiseudulle, sydämeni särkyi. Kävin jättämässä tytölle erikseen jäähyväiset illalla, kun hänet oli jo peitelty nukkumaan. Tunsin pehmeän sängyn tuoksun ja kotoisan lämmön, johon olisin itsekin halunnut hautautua. Sillä hetkellä en halunnut mitään muuta maailmassa, kuin juuri sitä mahdotonta. Onneksi seuraavalle kesälle oli jo suunniteltu perheittemme yhteistä lomaviikkoa. Seuraava vuosi meni kuin sumussa. Elin ulkoisesti normaalia perhe-elämää ja kävin töissä, mutta tuskin kului päivääkään, etten olisi kuvitellut itseäni yhdessä tuon tuttavaperheen lapsen kanssa. Kuvittelin erilaisia tapoja, joilla voisin seuraavana kesänä kuin vahingossa koskettaa häntä ja aloin uskoa, että hänkin saattaisi olla kosketuksestani jollakin tasolla seksuaalisesti kiinnostunut. Muistelin myös yhä uudelleen aikaisempia läheisiä hetkiämme. Avioliittoni ei varsinaisesti kukoistanut, vaikka rakastin edelleen myös vaimoani ja omia lapsiani.

    Kauan odotettu kesä sitten saapui ja päädyimme tuttavaperheen kanssa yhteiseen lomanviettopaikkaan. Heinäkuun tukahduttavassa lämpöaallossa lapset eivät paljoa vaatteita kaivanneet, mikä sopi hyvin minulle. Aikaa ei ollut montaa päivää ja halusin saada kuvittelemani suhteen nyt 10-vuotiaan ihastukseni kanssa edistymään mahdollisimman pitkälle. Samalla pidin koko ajan yllä aikuista kulissia ruokailemalla ja keskustelemalla sivistyneesti vaimoni sekä aikuisten tuttavieni kanssa. Mieleni täytti kuitenkin vain yksi henkilö. Tuhannen taalan tilaisuuteni koitti eräänä varhaisena aamuna kun kaikki muut vielä nukkuivat. Hiiviskelin hiljaa varautuen koko ajan siihen, että joku saataisi herätä. Minulla oli valmiina uskottava selitys, miksi olin jo jalkeilla. Lapsirakkauteni nukkui sikeästi peitto osin yltänsä pois valahtaneena. Päätin katsoa kuinka pitkään saattaisin ensin kosketella häntä, kunnes muuttaisin koskettelun tavalliseksi herättelyksi, vasta sitten kun lapset alkaisivat ymmärtää mitä heidän ympärillään tapahtuu. Huomasin, että tyttö oli todella sikeässä unessa, eikä tiennyt mitään puuhistani. Polvistuin sängyn viereen ja painoin hiljaa kasvoni nukkuvan tytön pikkuhousujen etumusta vasten työntäen nenääni samalla pehmeiden jalkojen väliin. Olin valmistautunut laukeamaan pian housuihini. Sitten tapahtui jotakin yllättävää.

    Äkkiä seksuaalinen haluni olikin kadonnut. Nenässäni tuoksui vaaleanpunaisten unelmien sijaan arkinen mökkielämä likaisine jalkoineen ja pesemättömine alusvaatteineen. Istuin lattialla hämmentyneenä. Olin juuri päässyt fyysisesti niin lähelle päiväunieni kohdetta kuin käytännössä mahdollista, mutta nyt en tuntenutkaan mitään. Koko mökki nukkui edelleen. Tästä hetkestä lähti liikkeelle paluuni todellisuuteen, vaikka kestikin useamman vuoden, että uneni kokonaan haihtui. Loman viimeisinä päivinä yritin vielä herätellä henkiin kuvitelmaani suhteestani tytön kanssa, mutta mikään ei tuntunut enää samalta. Näimme joitakin kertoja vielä tämän jälkeen, mutta välillemme alkoi rakentua muuri. Aloin epäillä tytön sittenkin ahdistuneen lähentelystäni. Hänen kiinnostuksen kohteekseen vaihtui joka tapauksessa vanhan miehen sijaan nuoria poikaystäviä ja vuosien kuluttua hän meni naimisiin. Yhteydenpito kyseisen tuttavaperheen kanssa hiipui ja aikaa tapahtuneesta on nyt jo yli 15 vuotta.

    Sen koommin en enää liiemmin kiinnostunut alaikäisistä tytöistä, joita omat lapsemmekin toivat kotiimme kavereinaan vielä usean vuoden ajan. En ihastunut lapseen enkä aikuiseenkaan enää niin voimakkaasti, että asia olisi entiseen tapaan täyttänyt koko elämäni. Toisaalta se oli vähän surullistakin, mutta teki hyvää suhteellemme vaimoni kanssa. Lapsien sijaan löysin pornosivuilta kiinnostavampaa katseltavaa mm. hakusanoilla ”real orgasm” ja tykkään edelleen katsella nuorten naisten masturbaatiovideoita silloin, kun elämä tuntuu liian tyhjältä. Eipä sillä että porno siihen lopulta mitään auttaisi. Kuka tietää jos pedofiliavaihteeni vielä joskus napsahtaa uudelleen päälle, mutta näiden raittiiden vuosien jälkeen minun on enää vaikea kuvitella päätyväni vastaavanlaiseen tilanteeseen. Olenko siis parantunut pedofiili vai olinko koskaan edes oikea pedofiili? Seksuaalisuuden merkitys elämässäni on vanhemmiten ainakin vähentynyt, eikä enää tunnu siltä, että hukkuisin siihen. Pikemminkin se mahtuu taskuuni, josta voin sen halutessani ottaa esiin ja nauttia sopivassa tilanteessa. Tosin toinen puolikas siitä on nykyään myös rakkaan vaimoni taskussa.

    Tykkää

  7. Tyttönen

    Minä haluaisin tietää, että mikä niissä pikkutytöissä eniten kiinnostaa? Siis kiihotutko lapsen vartalosta, viattomuudesta vai mistä? Tuossa Ylen jutussa mainittiin, että pedofiili saattaisi pysytä laajentamaan kiinnostuksen kohteitaan myös aikuisiin. Oletko sinä kokeillut sitä? Voisitko ikinä kuvitella ihastuvasi aikuiseen?

    Tuossa yhdessä kommentissa mainitsit, että ”normaalit ajattelee usein lapsia ”vain lapsina” kun taas pedofiili ajattelee lapsista niin, että muut ovat ”vain aikuisia”. Siis koetko itse olevasi henkisesti lapsi? Tämä on mielestäni todella mielenkiintoista, koska itsekin koen olevani aivan yhtä lapsi kuin aina ennenkin, vaikka olenkin jo sen elämänvaiheen ohittanut. Tykkään usein keskustella lapsuudesta ja muistella kaikkea mitä tuli tehtyä ja ajateltua lapsena. Muistan mielestäni lähes kaiken lapsuudestani 2-3 -vuotiaasta ylöspäin. Kaikki muut tuntuvat unohtaneen lapsuutensa täysin. Koen, että ymmärrän lapsen sielunmaisemaa ja ajatusmaailmaa aivan kuin itsekin olisin yhä pikku tyttö. Silti en ole seksuaalisesti kiinnostunut lapsista.

    Tykkää

    • Tuota on kysytty usein, mutta en ole ikinä oikein osannut vastata kunnolla. En oikein itsekään tiedä. Lapset vain ovat kauniita. Kasvot on mulle tärkeitä. Eenemmän kuin viattomuudesta, kiinnostun lapsenomaisuudesta kokonaisuudessaan.

      Olen yrittänyt kiinnostua aikuisista samalla tavalla, mutta ei se vaan onnistu. Olen käyty treffeilläkin muutamaan otteeseen aikuisen naisen kanssa, mutta vaikka mukavia ihmisiä ovatkin, niin ei sen ikäiset ole vaan samalla tavalla kiinnostavia.

      En koe olevani lapsi, vaan sanoisin ennemminkin että haluan olla samalla aaltopituudella lasten kanssa.

      Tykkää

  8. Ulla Taalasmaa

    Luin kommenttisi tuosta ylempää siitä mitä haluaisit arjen lapsen kanssa parisuhteessa.
    Mietin, että mitä sitten, kun lapsi kasvaa? Loppuuko kiinnostus ym. koska ei ole enää lapsi vai rakastaisitko edelleen omana itsenään? Eli rakastatko ”sitä” (mielikuvitusparisuhdelasta), koska lapsi on kuka on persoonana vai siksi, että on lapsi?

    Tykkää

    • Tätä olen kyllä miettinyt, muttei kovin vakavissaan ole tarvinnut. Luulisin, että jos molemmat tykkää toisistaan ja on valmiina sitoutumaan suhteeseen, niin ei se haittaa jos toinen vähän rupsahtaa. Ystävyys ja läheisyys silti säilyy. Niinhän kaikkien ihmisten suhteissa käy lopulta. Näin se varmaan ideaalimaailmassa menisi.

      Tykkää

  9. Kateenkorva

    Katson ASMR-videoita ja tuli mieleen, että jotkut lapset nykyään tekee niitä Youtubeen. Oletko katsonut koskaan ja jos olet, mitä pidät? Jotkut kokee ASMR:n intiiminä tms. niin myös siksi kiinnostaa, mitä itse koet kun katsot ja kuuntelet.

    Tykkää

    • Olen kyllä nähnyt lapsen tekemän ASMR-videon, ja oli siinä ihan mukavan läheinen tunnelma, ja sellaisena ihan kiva video.

      Tykkää

  10. Nimetön

    Jos seurustelisit lapsen kanssa niin jättäisitkö hänet kun hän kasvaa aikuiseksi?

    Tykkää

    • Nimetön

      Jahas, tuota olikin jo kysytty.

      Tykkää

  11. Maj

    Miten tyydytät läheisyydenkaipuusi? Onko sinulla esim lemmikkejä? Voisin kuvitella, että suomalaisen miehen olisi vaikeaa saada lämpimiä haleja kavereiltakaan. Surullista.

    Käsitin, että olet neitsyt, mutta oletko koskaan suudellut joskus Pystyisitkö harrastamaan seksiä aikuisen naisen kanssa, jos vaikka tahtoisit omia lapsia?

    Tykkää

  12. Luulin vastanneeni tähän jo, mutta se on näköjään hävinnyt jonnekin. Lyhyesti, ei läheisyydenkaipuuta voi korvata millään. Vaikka miehiltä saisi lämpimiä haleja, niin eihän se olisi ollenkaan sama asia.

    Mulla ei ole minkäänlaisia kokemuksia naisten kanssa, koska sellainen ei ole yksinkertaisesti kiinnostanut. Enkä oikein ajattele niinkään, että aikuisen kanssa olisi järkevää olla kullissisuhteessa. Molemmat luultavasti kärsisivät siitä enemmän kuin siitä olisi hyötyä.

    Tykkää

  13. Nimetön

    Yksi kysymys ja toinen paatos.
    Mikä on suhtautumisesi kemialliseen kastraatioon?

    Lukaisin blogisi osittain läpi ja jäin ihmettelemään haluasi verrata pedofiliaa homoseksuaalisuuteen ja ihmettelya siitä, kun LGBT-yhteisö ei tästä pidä. Homoseksuaalisuudessa on kyse vastavuoroisesta ja tasa-arvoisesta pari- ja/tai seksisuhteesta, jossa molemmat ovat suhteessa samoista lähtökohdista ja yhteisin tavoittein (niin paljon kuin parisuhteessa nyt voi olla). Tästä taasen EI ole kyse pedofiliasta. Ei voi olla olemassa tasa-arvoista parisuhdetta lapsen ja aikuisen välillä.
    Lapsi on aina alisteinen aikuisen auktoriteetille, vallalle, voimalle ja siten myös haluille. Lapsi tarvitsee aikuisen turvaamaan hänen perustarpeidensa täyttymisen ja myös psyykkisen turvan persoonallisuuden kehittyäkselle. Tämän vuoksi lapsella on tarve miellyttää aikuista ja alistua aikuisen sääntöihin ja tapoihin, vaikka aikuinen kuinka vahingottaisi häntä. Tämän vuoksi pahoinpidellytkin lapset tukeutuvat vanhempiinsa, sillä läheisen aikuisen tuoma turva on välttämätön lapsen selviämiselle. Samanlainen sairas riippuvuussuhde syntyisi myös pedofiilin ja lapsen suhteessa.
    Enemmän rinnastaisin pedofilian zoofiliaan. Molemmissa kohteella ei ole todellista valtaa eikä siten tasa-arvoista suhdetta. Molemmissa näyttää olevan myös taipumus lukea keholliset reaktiot halun merkeiksi. Se, että lapsi esimerkiksi kostuu hyväilystä, ei tarkoita, että lapsi haluaisi seksiä (vaikka tähän monet hyväksikäyttäjät vetoavat). Kehon automaattinen reaktio on eri kuin mielen kokemus. Samoin myöskään lapsenomainen kiinnostus seksuaalissävytteisistä leikeistä IKÄTOVEREIDEN kanssa ei viittaa siihen, että lapsi haluaisi tätä aikuisen kanssa. Myöskään mahdollinen kiinnostus aikuisten sukupuolielimistä ei ole seksuaalissävytteistä vaan normaalia lapsen uteliaisuutta kaikesta uudesta.
    Myöskään lapsen positiivinen suhtautuminen aikuiseen ei ole millään tavoin seksuaalista. Lapsi tarvitsee aikuisen seuraa ja kiinnostusta hänen jutuistaan itsetunnon ja minäkuvan muodostumiseksi. Lapset (kuten aikuisetkin) nauttivat jakamattomasta huomiosta, ilman mitään seksuaalista kiinnostusta. Kenen vain itsetuntoa kohottaa, kun omiin juttuihin suhtaudutaan positiivisesti Usein näyttää pedofiileilla olla taipumus lukea lapsen kiinnostus seksuaaliseksi, kuten tässä yllä oman tarinansa kertoneella perheenisälläkin. Kyllähän niitä raiskareitakin on, jotka kuvittelevat, että naisen hymyili ja kiinnostunut keskustelu baarissa tarkoittaa halua seksiin kyseisen miehen kanssa. Ja halun lisäksi vielä lupausta, joka on pidettävä. Hyväksikäyttöön syyllistyneet ovat taasen usein hyvin pitkään manipuloineet ja syyllistäneet uhriaan, jotta saavat tämän muka halukkaaksi seksuaaliseen kanssakäymiseen.

    EI, lapsi ei koskaan halua seksiä aikuisen kanssa, vaikka lapsi siitä fantasioisikin, vaikka lapsi tyydyttäisi itseään tai muuten olisi seksuaalisesti aktiivinen, vaikka lapsi olisi platonisen kiinnostumut aikuisen seurasta. ”Halu” on aina aikuisen luoma, joko uhalla tai manipulaatiolla. Siksi pedofiliaa ei voi ikinä rinnastaa homoseksuaalisuuteen.

    Tykkää

    • FreeSpeech

      ”Homoseksuaalisuudessa on kyse vastavuoroisesta ja tasa-arvoisesta pari- ja/tai seksisuhteesta, jossa molemmat ovat suhteessa samoista lähtökohdista ja yhteisin tavoittein (niin paljon kuin parisuhteessa nyt voi olla). Tästä taasen EI ole kyse pedofiliasta. Ei voi olla olemassa tasa-arvoista parisuhdetta lapsen ja aikuisen välillä.”

      Sekoitat nyt pedofiilit ja hyväksikäyttäjät. Blogissa ei puolusteta lasten ja aikuisten välistä seksiä. Henkilö voi viehättyä lapsista toteuttamatta seksuaalisuuttaan seksin muodossa lapsen kanssa. Oikeastaan vastuullisena pedofiilina eläminen on yksi blogin tärkeimpiä ja kiinnostavimpia teemoja.

      Pedofiliaa voi verrata homouteen (huom. suuntauksena, ei tekona), ja tätä ovat tehneet lukuisat johtava pedofiliatutkijat kuten James Cantor ja Michael Seto:

      http://www.thestar.com/news/insight/2013/12/22/is_pedophilia_a_sexual_orientation.html

      Heidän pointtinsa on tiivistettynä, että pedofilia on samaan tapaan aivojen rakenteeseen syväviritetty pysyvä ominaisuus kuin homoseksuaalisuus. Kukaan ei valitse syntyä pedofiiliks tai homoksi.

      LGBT-liike taas liittyy tähän siten, että yleensä esimerkiksi homoja puolustetaan, koska he eivät vahingoita ketään. Miksi siis vihata heitä? Jos mietitään vastuullista ja lakianoudattavaa pedofiiliä kuten blogin pitäjä, ei hänenkään kohdalla voi sanoa, että hän ketään satuttaa olemassaolollaan. Tärkeää on siis huomata ”pedofiilin” ja ”hyväksikäyttäjän” distinktio.

      Tykkää

    • Zenith

      ”EI, lapsi ei koskaan halua seksiä aikuisen kanssa, vaikka lapsi siitä fantasioisikin, vaikka lapsi tyydyttäisi itseään tai muuten olisi seksuaalisesti aktiivinen, vaikka lapsi olisi platonisen kiinnostumut aikuisen seurasta. ”Halu” on aina aikuisen luoma, joko uhalla tai manipulaatiolla. Siksi pedofiliaa ei voi ikinä rinnastaa homoseksuaalisuuteen.”

      Ei voi yleistää, että tämä pitäisi paikkansa jokaisessa mahdollisessa tapauksessa. On mahdollista, että lapsen ja aikuisen välisessä suhteessa ei ole kysymys hyväksikäytöstä. Ja mikä on manipulointia? Onko se manipulointia, jos on kiinnostunut lapsen asioista ja on ystävällinen? Olen lukenut tällaisten ihmisten kokemuksia, joilla on ollut jonkinlainen suhde aikuisen kanssa ja osalle kokemukset on olleet positiivisia tai jopa lapsen aloitteesta tapahtuneita. Tällaisten tapausten takia ei mielestäni kuitenkaan pitäisi lähteä ajamaan muutosta, että nämä suhteet hyväksyttäisiin yleisellä tasolla. Siinä on vaarana juuri se, että sen varjolla päästään hyväksikäyttämään lapsia luvan kanssa.

      Tykkää

  14. erno

    Minusta on kuvottavaa lukea noista lasten euroviisuista sivultasi.

    Tykkää

  15. Nimetön

    En tiedä, onko sinulla mielipidettä tästä, mutta kysynpä nyt kuitenkin: onko ageplay sinulle ilmiönä tuttu ja onko sillä mielestäsi yhteyttä pedofiliaan?

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: