Hyväksikäyttötapaukset taas esillä

Oulussa julkikisuutta saaneet tapaukset ovat nostaneet taas lasten seksuaalisen hyväksikäytön puheenaiheeksi. Tällä kertaa keskustelu pääsi suhteellisen nopeasti yli rasistisesta maahanmuuttokeskustelusta itse asiaan.

Aiemmin esillä ollut metoo-kampanja kun jumitti ehkä enemmän amerikkalaisessa näkökulmassa kun Suomessakin korostettiin sitä, että nyt aiheesta sentään puhutaan. Koska kyllähän siitä Suomessa on puhuttu pitkään julkisuudessa. Lopputulemaksi jäi monessa tapauksessa suhteeton miesten julkinen lynkkaus, ilman syytetyn mahdollisuutta puolustautua tai tapausten perinpohjaista käsittelyä.

Toivottavasti tällä kertaa ei käy niin. Rangaistusten koventamista on on jo ehditty esittää, vaikka rangaistuksilla ei ole tutkumisten perusteella juurikaan ennaltaehkäisevää vaikutusta. Myös Ylen jutun mukaan rangaistukset vastaavat yleisesti ottaen kansan oikeustajua melko hyvin. Siksi ihmetyttää erityisesti pyrikmykset rangaistusten alarajan nostamiseksi. Ehkä moni ei tajua, että jo pelkkä netissä juttelu nuorten kanssa voi täyttää hyväksikäyttörikoksen tunnusmerkit.

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö kattaa laajan skaalan eriasteisia tekoja, ja näiden käsitteleminen yhdessä nipussa on epärehellistä. Mielikuvat näistä rikoksista on lähinnä lasten raiskaaminen, ja siksi rangaistukset voi monista tuntua pieniltä. Suurin epäkohta nykykäytännössä on mielestäni kuitenkin ne törkeimmät tapaukset, joissa hyvin harvoin käytetään lain mahdollistamia maksimirangaistuksia. Siksi  oikeusministeri Häkkäsen ehdotus uudesta törkeästä lapsenraiskauksesta osuu paremmin oikeuskäytännön ongelmien ytimeen.

Samaan aikaan on ollut muita mielenkiintoisia keinoja ennaltaehkäistä hyväksikäyttötapauksia. HS kertoi, kuinka tor-verkon hakukone ohjaa lapsipornoa hakevia itehoitosivustoille. Tämä on kiitettävän ennakkoluuloton lähestymistapa, joka kohdistuu osuvasti potentiaaliseen tekijäjoukkoon ja joka luonnostaan tor-verkossa toimien auttaa ylittämään pelot avun hakemisessa. Useimmille pedofiileille kiinnostus lapsiin on suuri salaisuus.

Toinen esiin nostettava teko on keskusteluapu omasta kiinnostuksestaan huolestuneille. Viime vuonna on aloitettu myös Sexpon ja kriminaalihuollon tukisäätiön kanssa SeriE-hanke, joka tarjoaa tukipalveluja erityisesti nuorille, joilla on seksuaalisia ajatuksia lapsista. Palvelu on ollut myös suosittu. Viime keväänä paikat varattiin nopeasti loppuun, mutta nyt paikkoja pitäisi taas olla vapaana.

Tällainen palvelu voisi olla vielä paljonkin suositumpi, jos aihe olisi enemmän esillä mediassa, ja jos asenteet muuttuisivan siihen suuntaan että pedofiliasta olisi helpompi puhua. Tällöin yhä useampi uskaltaisi hakea tarvittaessa apua.

3 kommenttia

  1. Pete

    Eksyin lukemaan kolumniasi Ylen jutun seurauksena. Itse perheenisänä minua luonnollisesti pelottaa lasteni puolesta mahdolliset hyväksikäyttäjät.. Ymmärrän kuitenkin kolumnisi tarkoituksen: on eri asia olla pedofiili kuin hyväksikäyttäjä. Taipumukselle ei voi sen enempää kuin ihonvärilleen.

    Jossain kommentissa joku lukija erittäin asiantuntevasti perusteli miksi lapsi ei voi milloinkaan aidosti haluta aikuista. Vastasit että kaikissa tapauksissa ei voi välttämättä näin sanoa. Tälläisen vastauksen olen lukenut ennenkin pedofiilien haastattelussa. Se kuulostaa siltä että halutaan jättää takaportti joskus toteuttaa tätä äärimmäisen vahingollista taipumusta . Ei haluta myöntää että lapsi on aina lapsi. Toivottavasti sinun kohdallasi olen väärässä.

    Itse uskon vahvasti että se mitä ajattelee ja mihin suuntautuu vahvistuu mielessä. Siksi en pidä esim pornon katselua hyväksi kenellekään. Hyvä suunnata ajatuksensa johonkin rakentavaan.

    Hyvää kesää

    Tykkää

    • J.S.

      ”Jossain kommentissa joku lukija erittäin asiantuntevasti perusteli miksi lapsi ei voi milloinkaan aidosti haluta aikuista. Vastasit että kaikissa tapauksissa ei voi välttämättä näin sanoa. Tälläisen vastauksen olen lukenut ennenkin pedofiilien haastattelussa. Se kuulostaa siltä että halutaan jättää takaportti joskus toteuttaa tätä äärimmäisen vahingollista taipumusta . Ei haluta myöntää että lapsi on aina lapsi. Toivottavasti sinun kohdallasi olen väärässä.”

      Ymmärrän hyvin, että väite, että lapsi jossain tilanteessa saattaa haluta aikuista, *kuulostaa* siltä, että halutaan ”jättää takaportti joskus toteuttaa tätä äärimmäisen vahingollista taipumusta”, mutta se ei *välttämättä* ole sitä.

      Annapa kun selitän. Jos joku väittää, että lapsi ei *koskaan* missään tilanteessa halua aikuista, ja sitten pedofiili löytää esimerkkitapauksen, jossa lapsi ei traumatisoitunutkaan seksistä aikuisen kanssa, se todistaa tämän väitteen vääräksi, jonka seurauksena hän saattaa luulla, että valtavirta-ajatus siitä, että lapsi ei koskaan halua aikusta, on väärä. Tämä voi toimia hänelle oikeutuksena toteuttaa taipumustaan.

      Jos sen sijaan väitämme, että vaikka jossain tapauksessa hyvällä tuurilla lapsen ja aikuisen välinen seksi ei olisikaan vahingollista, riski on aina suuri, niin tätä ei voi todistaa vääräksi yhdellä tai kahdella esimerkkitapauksella, jossa vahinkoa ei syntynyt. Siksi on parempi levittää totuudenmukaista tietoa, että riski on korkea ja siten ei ole koskaan hyväksyttävää harrastaa seksiä lapsen kanssa, jolloin kaikki tapaukset, joissa vahinkoa ei syntynytkään, johtuivat vain hyvästä onnesta eikä mistään muusta.

      Tämä sama on selitetty englanniksi täällä: https://www.ntnu.no/ojs/index.php/etikk_i_praksis/article/view/1718/1836 :

      ”To the extent that the mainstream view is that adult-child sex is categorically very harmful, it is an overly strong view, and being overly strong, it is easily falsified. Accordingly, when pedophiles discover, for instance, that NAMBLA, the North American Man-Boy Love Association, has had a number of teenage members, some pedophiles might think, not entirely without justification, that the mainstream view must be mistaken. It is paradoxical, therefore, that those who promote the view that adult-child sex is categorically very harmful, by virtue of promoting too strong a view, contribute to justifying, to some extent, a pedophile’s thinking that society at large must be mistaken about adult-child sex. This, in turn, is a pragmatic reason for promoting the more accurate view: that adult-child sex is not categorically very harmful, but that it exposes children to a significant risk of being seriously harmed. While the categorical view is falsified by a single instance of adult-child sex that does not harm the child, the more accurate view, though it is in principle falsifiable, is not so easily falsified.”

      Tykkää

  2. Nimetön

    Sekoitin kommentissani taipuksen ja hyväksikäytön: piti kirjoittaa ” äärimmäisen vahingollisen hyväksikäytön”

    Tykkää

Jätä kommentti