BBC:n radiossa asiaa pedofiliasta

BBC:llä oli heinäkuussa parikin radiojuttua pedofiliaan liittyen, eikä tällä kertaa mistään eliitin hyväksikäyttöepäilyistä, kuten tavallista. Ensimmäinen niistä on kuunneltavissa tästä, kohdasta 37:11 alkaen vielä muutaman päivän ajan. Kirjoitan tähän auki tärkeimmät kohdat.

Jutun pääaiheena on pedofiileille tarjottava hoito, jota Saksassa on tarjolla Dunkelfeld-projektin puitteissa. Jutussa haastatellaan Maxia, kolmekymppistä ”nauravaista ja tavallisen näköistä insinööriä”. Max on pedofiili, joka tykkää 6-11-vuotiaista tytöistä, ja sanoo että osittain juuri tämän hoidon ansiosta hän ei hyväksikäytä lapsia. Max kertoo vapaasti suomennettuna:

Tilanne oli se, että jos näin tytön, riisuin tämän mielessäni. Se oli ällöttävää ja pelottavaa. Käskin itseäni lopettamaan se, mutta se ei onnistunut. Terapia auttoi ymmärtämään, että tämä kiinnostus on todennäköisesti luonnollista ja synnynnäistä, eikä koskaan muutu. Se opetti tapoja, miten pysyä koskematta lapsiin, ja hyväksymään, että olen pedofiili. Pedofilia ei määrittele, kuka olen, vaan teot määrittelevät.

Tämä terapia on siis kogniitivista käyttäytymisterapiaa, joka ”auttaa luomaan strategioita olla hyväksikäyttämättä”. Se keskittyy sellaisiin lapsista kiinnostuneisiin henkilöihin, jotka eivät ole hyväksikäyttäjiä, mutta pelkäävät voivansa hyväksikäyttää, sekä sellaisiin, jotka ovat hyväksikäyttäneet.

Kaikissa tapauksissa apu on vaitiolovelvollisuuden piirissä menneiden rikostenkin osalta. Haastateltava Anna Conrad Charite-sairaalasta ei näe tässä moraalista ongelmaa, koska päätarkoitus on suojella lapsia uusilta teoilta.

Hoito-ohjelman on tähän mennessä käynyt läpi yli 400 pedofiilia, ja yli 5300 on ottanut yhteyttä. Testien perusteella hoito vähentää hyväksikäytön riskitekijöitä.

Max on samaa mieltä: ”Tällainen hoito voi estää ensimmäisen teon. Rangaistukset, jos toimivat, estävät vasta toisen teon”. Max on myös kirjoittanut kirjan kasvamisestaan, jota hän kuvailee: ”Oli piinallista seistä peilin edessä ja ajatella, millainen hirviö olenkaan. Mutta on kuitenkin hyvä seistä peilin edessä ja ajatella, että olen pedofiili, se on ok. En tee mitään pahaa.”

Jutussa haastateltiin vielä toista pedofiilia. Chris on saanut vastaavaa terapiaa Britanniassa:

Se valkeni itselleni ajan kuluessa. Nuorena tiesin olevani erilainen. Olin homo, jonka piti hyväksyä itsensä homona. Kun tulin vanhemmaksi, huomasin pitäväni itseäni nuoremmista, lapsista. Silloin tajusin, että se on ongelma, ja ajattelin tarvitsevani apua. Olin peloissani ja se tuntui epämukavalta. Olin varma, että tunteeni ovat vääriä, enkä mahtanut sille mitään. Kaikki piti pitää sisälläni, enkä voinut paljastaa kenellekään todellista minääni. Se oli suuri salaisuus. Mielenterveyteni heikkeni, eristäydyin muista ja olin masentunut. Jossain vaiheessa halusin vahingoittaa itseäni ja tehdä itsemurhan.

Olen onnellinen, että hain apua, ennen kuin tein mitään laitonta. On vaikea elää yhteiskunnassa, jossa muut kiinnostuvat vastakkaisesta sukupuolesta, jaa itse pitää nuorista pojista. Ja siihen liittyvät kaikki primitiiviset vietit ja halut. Havaitsin tarvitsevani apua siinä vaiheessa, kun halusin mennä liian pitkälle nettimaailmassa.

En puhunut perheelle mitään. Miten tällaisen keskustelut aloittaisi? Puhuin lääkärille. Lääkäri oli hyvin myötätuntoinen, mutta sanoi, että tämä täytyy ilmoittaa viranomaisille. Lääkäri haki myös, mitä apua olisi saatavilla. Britanniassa on ilmoitusvelvollisuus, jos pitää jotakuta riskinä. On vaikea sanoa, olenko riski. Tällä hetkelllä en ole ja olen vakuuttunut etten ole tulevaisuudessakaan. Mutta ehkä tarvitsen joskus vielä tukea.

Chris ja lääkäri eivät löytäneet mitään saatavilla olevaa apua. Briteissä ei ole rahoitusta tällaiselle, eikä julkisella puolella ole mitään tarjolla, jos ei ole tehnyt rikosta. Chris löysi kuitenkin myöhemmin jonkin nettisivun kautta yksityisen terapeutin.

Advertisements

1 kommentti

  1. Olen kuullut että tuo kyseinen saksalainen hoitomalli olisi tulossa Suomeenkin muttei sille ole löytynyt rahoittajia. Luulisi tällaisen olevan niin tärkeä asia että rahaa jostain löytyisi. Monesti törmää kommentteihin jossa väitetään että se pelkkä fantasioiminen johtaa tekoihin. Omalla kohdallani en kuitenkaan niin usko mutten osaa sanoa muiden puolesta. Jos terapiaa ei ole saatavilla niin kun on järki päässä niin ymmärtää teokojen seuraukset jo ennalta. Pitää myös mielikuvitella sitäkin että jos toteuttaa halunsa livenä että mitä kaikkea muutakin siintä seuraa kuin se pelkkä vankilatuomio. Työelämässä oleminen ja asuminen. Ihmisten kanssakäymisen vaikeus. Mielikuvat uhrin loppuelämästä Jne.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: