Otanvastuun.fi

Alkuviikosta julkaistiin osoitteessa otanvastuun.fi itseapusivusto niille, jotka ovat huolissaan omasta lapsipornon käytöstään. On erinomaista, että tällaista lähestymistapaa on uskallettu lähteä toteuttamaan ylipäätään.

Vaikka tämä sivusto voisi olla parempikin, niin siinä on monia hyviä puolia. Se saa varmasti monet kyseenalaistamaan asioita, joita ei ehkä muuten hoksaisi kyseenalaistaa, ja tarjoaa konkreettista apua oman käyttäytymisen muuttamiseen. Mutta toisaalta tavallinen pedofiili ei ole mikään hirviö. Varmasti useimmat ovat ajatelleet asioita myös lasten kannalta.

Pedofiilin näkökulmasta vaikuttaa oudolta se, että sivusto ei ikään kuin tunnusta pedofilian olemassaoloa ilmiönä ollenkaan. Tietysti voi hyvinkin olla fiksua olla käyttämättä p-sanaa sen ikävien mielleyhtymien takia, mutta voiko tosiaan tällainen sivusto olla uskottava pedofiilin silmissä? Puhutaan vain ajatusmalleista, mielikuvista ja fantasioista, ikäänkuin niiden taustalla ei olisi mitään erityistä tarvetta tai vaistonvaraista viettiä.

Siksi harvat annetut konkreettiset ehdotukset tuntuvat epäuskottavilta: fantasioinnin lopettaminen tai aikuissuhteen hankkiminen. Mitä tilalle jos fantasiat lopettaa kokonaan? Eikö tämä johda ristiriitaan sisäsyntyisten halujen kanssa? Epäilen, että aikuissuhteen hankkiminen tätä varten ei ole monenkaan mielestä varteenotettava ratkaisu.

Sivustolta jää myös kokonaan puuttumaan sellainen apu ja tieto, jota moni nuori, vasta suuntautumisensa huomannut pedofiili kaipaa. Nuoren on nykymaailmassa vaikea löytää luotettavaa ja asiallista tietoa pedofiliastaan, joka ei leimaa tai tuomitse – kukaanhan ei ole kiinnostustaan valinnut eikä voi sitä muuksi muuttaa. Jo pelkkä tieto siitä, ettei ole yksin suuntautumisensa kanssa, voi auttaa pitkälle. Huomaamaan, että omaa pedofiilista suuntautumistaan ei tarvitse hävetä. Ja että yleiset stereotypiat hirviömäisistä hyväksikäyttäjistä ovat pitkälti vääriä, eivätkä anna koko kuvaa siitä, millaista on olla pedofiili. Siihen kuuluu olennaisesti myös rakkautta, hellyyttä ja lasten arvostaminen.

Mainokset

3 kommenttia

  1. Niin, se on aivan sama juttu kuin kehottaisi sinkkua heteromiestä jonka tekee mieli katsoa vähän tissikuvia yksinäisyydessään että meneppä ulos lenkille, kyllä ne halut siellä pururadalla haihtuu. Tosiasiassa mun ei edes tee mieli etsiä mitään pornoa netistä koska tiedän että ne esittäjät ovat alistetussa tilassa ja siinä on tapahtunut rikos kuvanottohetkellä. Mikä sen kauniimpaa on kuin kesä ja kukkamekot. Luonto on kaunis sellaisenaan ilman riistoa.

    Tykkää

  2. Zenith

    Mä onnistuin luomaan suhteen aikuiseen naiseen ja huomasin, että pystyn nauttimaan seksistä ja läheisyydestä. Ajattelin aluksi, että nyt olen ”parantunut” ja että taipumukseni johtui vain eristäytymisestäni. Moni asia paranikin elämässäni, mutta ei se taipumus mihinkään häviä. Kyllä mä edelleen viehätyn enimmäkseen nuorista tytöistä. Asia oli hyväksyttävä. Ihmiset ei vain ymmärrä tätä taipumusta. He ajattelevat, että pedofiili/hebefiilit vain elättelevät likaisia raiskausfantasioita. He eivät ymmärrä sitä kokemusta, että jos vaikka ihana tyttö kävelee samaan huoneeseen, niin on kuin koko maailma kirkastuisi samalla. Siinä ei ole mitään likaista eikä väärää.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: