Korppi sylissä

Taas pieni kirjoitus siitä, kun joku on kolahtanut. Teeman elokuvafestivaalin yksi hienoimmista elokuvista oli Carlos Sauran ohjaama Korppi sylissä. Näin sen ensimmäisen kerran opiskeluaikoina Elokuva-arkiston näytöksessä, ja oli vaikuttava kokemus. Myönnän, että menin alunperin katsomaan tämän vain mainoksessa olleen pääosaesittäjän Ana Torrentin hellyyttävien surusilmien takia, mutta elokuva on hieno muutenkin. Ennen kaikkea se on poikkeuksellisen hieno lapsuuden kuvaus, aivan erilainen siitä, millaiset lasten roolit yleensä ovat.

ana_torrent

Kuitenkin vaikuttavin oli kohtaus, jossa päähenkilön äiti oli sängyssä makaamassa, vääntelehtii kuolemansairaana kivusta ja puhuu lyhyitä lauseita: ”Kaikki on valetta. Mitään ei ole. Minua on petetty. Minua pelottaa. En tahdo kuolla.” Samalla tavalla olin joutunut väkisin kohtaamaan sen, että olen pedofiili, enkä voinut kääntää ajatuksia pois siitä. Se oli kohdattava, koska sille ei mitään mahda.

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: