Isäksi pedofiilina?

Tässä isänpäivän kunniaksi hajanaisia ajatuksia aiheesta, millaista olisi olla isä pedofiilina. Nuorempana en oikein edes uskaltanut ajatella omien lasten hankkimista. Jotenkin sitä ajatteli, että lapsia tulee sitten jos on tullakseen, mutta eihän niitä tosiaan ihan tuosta noin vain tule. Viime aikoina tätä on kuitenkin tullut ajateltua aina vain enemmän. Olisihan se hienoa, jos olisi joku, joka kertoisi tarhatätille tällaisia.

Suurin käytännön este tietysti on se, että pitäisi olla joku, jonka kanssa lapsia hankkisi. Voisin kuvitella pystyväni pakottamaan itseni suhteeseen aikuisen kanssa, jos se siitä olisi kiinni. Mutta olisiko sitä kuitenkaan onnellinen suhteessa, jossa toinen on vain väline omien tavotteiden saavuttamiseen? Vai pystyisikö sittenkin nauttimaan aikuisenkin seurasta riittävästi? Millainen ihminen haluaisi olla tällaisessa suhteessa kanssani? Ja haluaisinko olla suhteessa jonkun kanssa joka haluaisi olla tällaisessa suhteessa? Jotenkin tuntuu vaikealta ja kierolta. Vai olisiko sinkkumiehelle adoptio mahdollista?

Millaista elämä olisi lasten kanssa, jos kuitenkin sellaiseen päätyisi? Tuskin pedofiili-isänä oleminen kuitenkaan lähtökohtaisesti olisi kovinkaan paljon erilaista kuin tavallisena isänä. Ruuhkavuodet ja sen sellaista. Raskasta varmasti ainakin yksinhuoltajana ollessa. Toisaalta hellyydentarpeet varmasti saisivat tarpeeksi täyttymystä lasten hoitamisessa. Mutta silti herää paljon kysymyksiä.

Tuntisiko sitä seksuaalista vetoa omiin lapsiin? Kestäisikö sitä, jos aina tekisi mieli? Mutta sen mukaan mitä olen aiheesta lukenut, niin luultavasti omiin lapsiin ei tunne vetoa. Normaalikaan isä ei tunne vetoa omiin lapsiin. Tämän estää ilmeisesti Westermarck-ilmiö. Sama ilmiö on voimassa monien kokemusten mukaan aivan yhtä hyvin myös pedofiililla. Tosin lasten kavereihin ilmiö ei ylety.

Entä millaiset seuraukset olis sillä, jos joskus paljastuisi pedofiiliksi? Ymmärtäisivätkö ihmiset? Mitä kaikki asiaan liittyvät ennakkoluulot tarkoittaisivat lasten kannalta? Tai mitä jos tulisi vain poikalapsia? Tai osaisiko suhtautua tasapuolisesti tyttöihin ja poikiin?

Onko tämä sittenkään minun juttuni?

 

Mainokset

1 kommentti

  1. G-host

    Minä ajattelen, että tuskin sitä omaa lastaan himoitsisi sillä tavalla. Toisaalta, kun minulla ei ole pedofiliaan minkäänlaista henkilökohtaista kosketuspintaa, en voi yhtään tietää, eroaisiko omaan lapseen suhtautuminen muista lapsista. Mutta näin voisin kuitenkin kuvitella. Mielenkiintoinen tuo westermarck-ilmiö, kyllä. Koirilla sitä ei taida esiintyä.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: