Voiko pedofiilejä hoitaa?
Olen jo jonkun aikaa suunnitellut kirjoittavani jotain pedofiilien hoitomahdollisuuksista. Tietoa tuntuu olevan kuitenkin hyvin vaikea saada kaivettua esille. Tässä kuitenkin järkevää puhetta aiheesta siksi aikaa, kunnes saan jotain kasattua.
- Posted in: Uncategorized
- Tagged: hoito, mitä on pedofilia, pedofilia, pedofilian hoito, seksuaalinen suuntautuminen
Lapsikohteinen 
Kiitos kiinnostavasta blogista! Olen koulutukseltani sairaanhoitaja ja seksuaalineuvoja, työskentelen mielenterveyspalveluissa. Työnkuvaani kuuluu myös seksuaalirikoksista tuomittujen jatkohoito, siis sellaisten jotka ovat halukkaita apua saamaan. Lisäksi olen tavannut ihmisiä, joilla on pedofiilisia ajatuksia, mutta ei tekoja. Kuten sanottu, suurin osa pedofiileista ei koskaan hyväksikäytä lapsia.
Minulle oli äärimmäisen terveellistä päästä työskentelemään ihmisten kanssa, joiden seksuaalinen kiinnostuneisuus edustaa jotain muuta kuin yleisesti hyväksyttyä normia. Jouduin kaatamaan kaikki ennakko-oletukseni. Pedofilia ei tarkoita tyhmyyttä, epäempaattisuutta, rikollisuutta tai hirviömäisyyttä. Ehkä en ihan niin radikaalisti ajatellut ennen sitäkään, mutta stereotyyppisen mielikuvan tilalle ei ollut päässyt syntymään muutakaan.
Saan työnohjausta psykiatrilta, joka on myös psykoterapeutti. Hän on tavannut pedofiilejä jo useiden vuosien ajan. Hän vahvistaa sen käsityksen, että taipumus on suhteellisen pysyvä. Psykoanalyyttisiä tai muita psykologisia selityksiä on sille, miksi tietynlainen kohde koetaan seksuaalisesti kiihottavana, mutta välttämättä ei ole oleellista tietää tarkalleen, mikä se on. Itse uskon siihen, että kaikki meidän seksuaaliset fantasiamme symboloivat jotain syvempää tarvetta, yleensä yhteensulautumisen tarvetta jonkin itsemme sisäisen osan kanssa. En väitä, että tämä on ainoa selitys, mutta pidän sitä hyvin mahdollisena.
Olen hyvin kiinnostunut kehittämään auttamismenetelmiäni tässä asiassa. Nämä asiakkaat ovat sanoneet minulle, että olisivat mielellään puhuneet jonkun kanssa mielikuvistaan jo paljon aiemmin, jos olisivat uskaltaneet. Puhuminen olisi vähentänyt häpeää ja tarvetta toteuttaa haaveitaan käytännössä. Perimmäinen ihmiskäsitykseni on se, että ihminen on aina enemmän kuin mikään määritelmä. Me olemme todellisuudessa paljon arvokkaampia kuin tiedämmekään, sitä ei voi mitata, ja se koskee aivan jokaista teoista, ajatuksista ja olemuksesta riippumatta. Ehkä se on ihan hyvä lähtökohta mihin tahansa auttamistyöhön.
Jään mielenkiinnolla seuraamaan blogiasi!
TykkääTykkää