Miten minusta tuli pedofiili?

Otsikko on tavallaan harhaanjohtava, koska omasta mielestäni minusta ei ole koskaan tullut pedofiiliä. Olen aina ollut kiinnostunut lapsista.

Ehkä varhaisimmat muistot on ala-asteen ensimmäisiltä vuosilta, kun välitunnilla juoksin tyttöjen perässä ja juoksin niitä kiinni. En kyllä tuolloin vielä tiennyt, mitä olisin tehnyt sitten, kun sain tytön kiinni. Ja joskus viidennen luokan tienoilla olin ihastunut rinnakkaisluokalla olleeseen tyttöön. Tällaisia kokemuksia on tietysti kaikilla.

Kuten jo aiemmin olen kirjoittanut, niin ensimmäisiä kertoja kun tunsin pienten tyttöjen vetovoiman, oli yläastevuosina, kun telkkarista tuli Tenavatähti.. Tätä  ohjelmaa katsottiin koko perheen voimin kesäiltaisin mökillä saunan lämmetessä. Laulavat lapset olivat viehättäviä. Suorastaan hypnoottisen kauniita. Erityisesti siis tytöt, koska poikiahan ei olisi tarvinnut olla ollenkaan mukana.

Toinen muisto ihanista tytöistä tältä ajalta on naapurin tyttö. Itse olin viidennellä, kun jo muuttopäivänä kiinnitin huomion tokaluokkalaiseen tyttöön joka vaikutti kovin ihanalta. Olin itse varmaankin ysillä, kun tämä ehkä voimakkain tosielämän ihastukseni oli kuudennella, taloyhtiön pihatalkoissa ja kyyristyi suorilta jaloilta nostamaan maasta haravoimiaan lehtiä. Tämä mielikuva on yhä tarkassa muistissa, kuten se, että halusin heti mennä sisälle kotiin ja ikkunoiden suojista seurata tapahtumaa pidempään. Muistan jälkeenpäin laskeskelleeni ikävuosia jotenkin siihen tyylliin, että 12v ja 15v, onko tämä ihan soveliasta? Kysessähän oli selvä seksuaalinen vetovoima. Päädyin muistaakseni siihen tulokseen, että ikäero ei ollut liian suuri. Ja että varmaankin kaikilla on pieni kielletyn hedelmän maku näissä tunteissa.

Uskon, että viimeistään siinä vaiheessa, kun Ella Lahtinen oli Tenavatähden finaalissa, olin huomannut olevani jotenkin erilainen. Olin sen ikäinen että olin pian menossa lukioon ja päässä alkoi kummitella ajatukset tästä aiemmin nähdystä 10-vuotiaasta tytöstä, joka kiehtoi mieltä. Finaalilähetyksen alla odotin kärsimättömänä jälleennäkemistä Ellan kanssa. Ellan kappaleet soivat päässä, etsiskelin kirjoista nuotteja niihin, ja halusin opetella soittamaan niitä itsekin. Ainakin näin jälkikäteen on selvää, että olin ihastunut tuohon 10-vuotiaaseen. En ole varma, uskalsinko ajatella Ellaa tuolloin eroottisessa mielessä, mutta jonkunlaista ihastusta se varmasti oli. Ja tästä ei olisi silloin tullut mieleenkään kertoa kenellekään.

Näiden muutaman tapauksen lisäksi oli tietysti paljon muitakin tyttölapsia joihin kiinnitin huomiota, toisiin enemmän himokkaasti ja toisiin enemmän ihaillen, mutta nämä mainitut tapaukset olivat varmaan niitä muistettavimpia. Iltaisin tuli silloin tällöin valvottua sängyssä ja miettyä asioita. Voiko ihminen olla vähän samanlainen kuin homot, mutta onkin kiinnostunut pikkutytöistä? Mutta vain homoista puhuttiin. Voinko olla ainoa kaltaiseni koko maailmassa? Olin tietysti kuullut lastenraiskaajista, mutta raiskaaja ei tuntunut sellaiselta ihmistyypiltä, johon olisin samaistunut. Tulisiko minusta joskus väistämättä sellainen lastenraiskaaja, jota koko maailma vihaa? Toivoin, että lapsista pitäminen olisi jokunlainen välivaihe, joka menisi ohi itsekseen. Oli epävarma olo, vaikkei ymmärtänyt, miten niin voisi käydä. Halusin vain rakastaa, en tehdä pahaa. Eikä ollut mitään paikkaa, mistä olisi voinut ottaa selvää.

Lukioaika taisi mennä enimmäkseen asian hautomisessa itsekseen, mutta ensimmäisenä opiskeluvuonna yliopistolla olin viimeistään varma siitä, että olin pedofiili ja olin kiinnostunut lähes pelkästään lapsista. Tältä ajalta minulla on tallessa jotain kirjoituksiakin, joiden perusteella voin varmasti sanoa, mitä silloin olen ajatellut.

Suurin tapahtuma opiskelujen alussa oli nähdä eräs elokuva, jonka pääosaa esitti 9-vuotias tyttö. Ihastuin niin täydellisesti, että tuo tyttö oli mielessä yötä päivää pitkän aikaa. Ihan kirjaimellisesti ensimäinen ajatus aamulla ja viimeinen ajatus illalla. Olisin vain halunnut tuon tytön viereeni sänkyyn, olla lähekkäin, halailla, ja nukahtaa hänen viereensä! Sen sijaan jouduin ikävissäni itkemään itseni uneen, koska ymmärsin tilanteen täydellisen mahdottomuuden. Luennoilla oli ajoittain vaikea keskittyä, kun tämä mielitiettyni oli koko ajan pulpahtamassa mieleen. Näihin aikoihin sitä pääsi myös ensimmäisiä kertoja internetiin. Jo heti tuon elokuvan näkemisen jälkeen menin innokkaana yliopiston tietokoneluokkaan, ja hain kaiken mahdollisen tiedon, mitä tuosta tytöstä oli. Sieltä löytyi myös tuon näyttelijän fanisivut, joiden ylläpitäjälle uskaltauduin varovaisesti lähettämään sähköpostia. Ensimmäistä kertaa uskalsin puhua tytöistä toiselle, jonka uskoin myös pitävän lapsista. En kyllä vielä uskaltanut tunnustaa aivan kaikkea siitä, kuinka paljon pidin yhteisestä kiinnostuksestamme. Luulen, että asia kuitenkin oli selvä molemmille.

Pääsin tästä ihastuksesta irti vasta kun menin vuodeksi armeijaan ja tuli muuta ajateltavaa. En kuitenkaan unohtanut ihastustani kokonaan. Katsoin kaikki uudemmatkin elokuvat joissa tuo tyttö oli mukana, vaikka vain parin sekunnin ajan.

Asia, joka lopulta valaisi itselleni pedofilian tärkeimmän sisällön, oli se kun löysin aihetta käsittelevän sähköpostilistan. Armeijavuoden jälkeen oli kotiin hankittu nettiyhteys, jonka kautta pääsi omassa rauhassa lukemaan asioista. Tämä sähkpostilista oli siis sellainen, jossa pedofiilit pystyivät puhumaan keskenään nimettömänä omasta kiinnostuksestaan. Tällä listalla jutteleville oli itsestäään selvää, etteivät pedofiilit halua tehdä pahaa rakastamilleen lapsille, ja että pedofiili ei ole aikapommi, joka vain odottaa räjähtämistään. Huomasin, että oli itse asiassa melkein ok tykätä lapsista, eikä siihen tarvitse suhtautua häpeillen. Vaikka tuon kaiken periaatteessa tiesin ja ymmärsin jo ennestään, niin oli helpottavaa kuulla se myös muilta. Ja tällöin sain viimeinkin varmuuden siitä, että on monia muitakin, jotka tuntevat lapsista samoin kun minä.

 

Advertisements

2 kommenttia

  1. Nimetön

    Seuraan blogiasi työni puolesta ja minua kiinnostaakin, mitä kautta sinuun voisi saada yhteyden. Olen järjestämässä seminaaria, mikä koskee myös tätä aihealuetta.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: