Pedofilia taas otsikoissa, osa 3

Päätin kirjoittaa osa kakkosen kokonaan uudestaan, koska en saanut siinä sanottua sitä mitä halusin. Kirjoitin siis tapauksesta, jossa tekijä on toistuvasti raiskannut alle kouluikäisiä tyttöjä. En tiedä, mitä tästä voisi kirjoittaa, mutta tuntuu että jotain tästä pitää sanoa. Toisaalta on helppo ymmärtää miksi joku haluaa noin tehdä, mutta toisaalta en silti mitenkään tajua, mten tuollaisen voi oikeuttaa niin, että ihan oikeasti menee tuollaista tekemään.

Ymmärrän hyvin sen, että jos on kiinnostunut tuon ikäisistä, niin se on jonkinlainen alkusyy haluta sitä. Vaikken itse noin nuorista olekaan erityisesti kiinnostunut, niin järjen avulla voin ymmärtää, että joku ehkä on. Ok. Jos kokee jonkunikäiset lapset vetovoimaiseksi, niin silloin haluaa hakeutua niiden lähelle, niiden seuraan, ja tekee tietysti mieli enemmänkin.

Mutta miten tuollainen raiskaus käytännössä tapahtuu? Jossain vaiheessa varmasti tuleevastaan se hetki, jolloin lapsi ei enää tykkää siitä, vaikka kuinka mukavasti ja kiltisti aloittaa lähentelyn, ja lapsi tuntuisi olevan kiinnostuneena mukana. Lapsi alkaa väistämättä lopulta itkemään ja vastustelemaan, jos kerran väkivaltaisesta teosta on kyse. Miten voi olla huomaamatta toisen epämukavuuden ja vastustuksen? Ei mitenkään.

Eikä varmaankaan ole vaikea väkisin ja tahallaan tehdä tuollaista alle kouluikäiselle. Aikuinen mies on ilman muuta vahvempi kuin pieni lapsi.

Tässä kohtaa ollaan siinä, mitä en ymmärrä. Miksi tehdä tietoisesti pahaa pienelle lapselle? Minulle se on pedofiilinä ihan yhtä käsittämätöntä kuin kenelle tahansa. Koko elämäni aikana pedofiilinä en ole halunnut tehdä pahaa lapsille. Päin vastoin. Käsittääkseni myös niillä, joiden sukupuolivietti kohdistuu normaalilla tavalla aikuisiin, on asiaankuuluva halu suojella ja tuntea myötätuntoa kiinnostuksen kohteeseensa (vaikka mistä minä tietäisin). Itselläni on niin lapsia kohtaan. Ei väkivaltaisuus kuulu millään tavalla pedofiliaan.

Erikseen on tietysti sadismi. Lienee varsin mahdollista olla sadisti ja pedofiili samaan aikaan, jolloin viettiin kuuluu myös halu alistaa tai aiheuttaa kärsimystä toiselle. Silti sekään ei tietääkseni ole millään tavalla pakottava halu, eikä väistämättä aja tällaisiin tekoihin.

Miten sitten on tällaiseen toimintaan voitu päätyä? Mieleen tulee ensinnäkin yksinkertaisesti välinpitämättömyys tai itsekkyys. Jos on tarpeeksi itsekäs, niin laittaa omien himojensa tyydyttämisen toisten hyvinvoinnin ja koskemattomuuden edelle. Tämän voisi ymmärtää jossain pikkuasioissa, jos ihan laiskuuttaan ei viitsi huomioida toisia aivan täysin. Mutta että näin isossa asiassa omien mielitekojen takia tekee väkivaltaa toisille?

Ehkä tässä on olennaisena osana se paljon puhuttu narsismi? Siihen liittyy ainakin Wikipedian mukaan puutteellinen kyky tuntea empatiaa ja korostunut itsekeskeisyys. Monesti myös puhutaan impulssikontrollin puutteesta, mitä en oikein henkilökohtaisesti ymmärrä, mutta ehkä joillain vain on vaikea olla tekemättä jos tekee kovin mieli? Tämäntapaisia ominaisuuksia pitäisin pääsyyllisenä lasten raiskaamiseen. Pedofilia vaikuttaa vain siihen, että uhri on lapsi – muussa tapauksissa uhri olisi aikuinen.

 

Advertisements

1 kommentti

  1. Henri

    Lapsiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan syy on kai usein, ehkä useimmiten, samantapainen kuin väkivallan yleensäkin: tekijän omat traumaattiset kokemukset. Ihmisethän usein kohtelevat toisia samalla tavalla kuin heitä itseään on lapsena kohdeltu, niin oudolta kuin ajatus ehkä tuntuukin. Toisaalta seksuaalisuus kytkeytyy vahvasti muihin tunteisiin ja tarpeisiin, myös esimerkiksi valtaan. Täten ihminen jota on lapsena pahoinpidelty ja alistettu ja jolle on muodostunut pahoja voimattomuuden ja riittämättömyyden tunteita, voi aikuisena pyrkiä kokemaan vallan tunnetta raiskaamalla lapsen, kenties vain siitä syystä että tämä on helppo kohde. Tällaisessa tapauksessa teko ei siis välttämättä johdu laisinkaan seksuaalisesta kiinnostuksesta, vaan siinä on kyse vallankäytöstä.

    Ihminen on myös erittäin hyvä selittämään itselleen asiat tavalla joka palvelee omaa maailmankuvaa. Henkilö jolla on heikko empatian kyky voi pystyä melko suuressa määrin uskottelemaan itselleen että hänen toimintansa ei vahingoita uhria, kenties jopa että hän tekee uhrilleen palveluksen.

    Usein asiat lisäksi etenevät hitaasti, kuukausien ja vuosien mittaan. Jokainen askel on niin pieni että lapsi ei ehkä ymmärrä vastustella sitä selkeästi. Siinä vaiheessa kun lapsi jo selkeästi haluaisi vastustella, voi hän olla omaksunut niin voimakkaan häpeän tunteen siitä mitä on aiemmin tapahtunut, ettei pysty häpeältään ilmaisemaan ajatuksiaan. Tai ehkä hän haluaa suojella vanhempaansa koska tietää että se mitä tapahtuu on väärin ja voisi aiheuttaa vanhemmalle ongelmia. Näin ollen lapsi on hiljaa, ja se tekee aikuiselle helpommaksi uskoa että lapsi ei kärsi tilanteesta.

    Tässä siis hieman pohdintaa joistain niistä psykologisista ilmiöistä jotka minun käsittääkseni mahdollistavat lapsien raiskauksia, ja aika vähänhän niillä on tekemistä pedofilian kanssa sanan oikeassa merkityksessä. Koen samoin kuin sinä, Nestori, että pedofiilinä tuntuu erityisen vaikealta kuvitella itsensä tekemässä tuollaista, koska nimenomaan haluaa hyvää lapsille.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: