Kirjoittajasta

Yritän tässä esitellä, minkälainen ihminen täällä kirjoittelee. Olen siis kolmekymppinen, ulkoisesti nähtynä tavallinen työssäkäyvä mies. Olen tuntenut kiinnostusta lapsiin aina, enkä osaa edes oikein kuvitella, miltä tuntuisi kiinnostua naisista. En tietenkään koskaan ole valinnut, että haluaisin olla kiinnostunut lapsista. Mutta minulla on nyt siis kuitenkin takana parin vuosikymmenen kokemus pedofiilina elämisestä, jonka pohjalta tässä kirjoittelen.

Ala-asteella oli muutamia itseni ikäisiä ihastuksia, mikä ei tietenkään poikkea normaalista mitenkään. Mutta siinä yläasteen tienoilla kun hormonit lähtivät hyrräämään toden teolla, huomasin että oman koulun tytöistä kiinnostivat lähinnä nuorimmat ja pienikokoisimmat. Asia vaivasti usein iltaisin, ja viimeistään siinä lukion tienoilla oli pakko hyväksyä, että olen erilainen kuin muut. Itseni ikäiset eivät olleet enää juuri ollenkaan kiinnostavia, ainakaan verrattuna vaikkapa pikkusiskon kavereihin tai naapurin kymmenvuotiaaseen tyttöön.

Toisaalta en koskaan ole osannut samaistua median antamaan kuvaan pedofiilihirviöistä. Oma seksuaalisuus ei vain yksinkertaisesti tunnu siltä! Sukupuoliviettiin kuuluu paljon muutakin kuin seksuaalisen himon tunteminen, ja haluankin puhua nimenomaan  sukupuolivietin suuntautumisesta lapsiin, sillä minulle on tärkeää myös se kaikki muu. Se aiheuttaa ihailua ja arvostusta lapsia kohtaan. Kiinnostusta lapsiin ja kaikenlaiseen lapsiin liityväänkin. Lapset vaikuttavat mielenkiintoisilta ihmisinä ja vieraatkin lapset herättävät minussa mielenkiinnon tutustua. Paljon enemmän kuin vieraat naiset. Siihen kuuluu myös hellyydenkaipausta. Hellän halauksen saaminen pieneltä tytöltä on minulle toteutumaton haave, aikuiselta naiselta en osaa sitä edes kaivata.

En voisi kuvitella tekeväni mitään pahaa lapsille, ja syynä tähän pidän ensisijaisesti sitä, että arvostan lapsia niin suuresti, En koe, että seksuaaliset halut olisivat mitenkään määrääviä tai että niiden kontrolloiminen olisi työlästä. Tietysti joka päivä tekee mieli, sitä en kiellä. Siitä huolimatta en osaa pitää itseäni minkäänlaisena riskinä lapsille. En edes tunne pieniä tyttöjä, enkä ole käytännössä  edes missään tekemisissä lasten kanssa.

Advertisements

2 kommenttia

  1. Nimetön

    Löysin tämän blogin muutama päivä sitten ja yllätyin siitä, miten jollain on ollut rohkeutta tällainen kirjoittelu aloittaa. En tosin tiedä, miten kirjoitukset tulevat etenemään; kerrotko enemmän omista tuntemuksistasi vai pedofiliasta yleisellä tasolla. Kuitenkin, on rohkeaa olla julkisesti ns asian ”puolella” tuoden esile myös sen inhimillistä puolta. En itse tunne kiinnostusta lapsia kohtaan, mutta sellaisia ihmisiä tunnen joilla näin on ja sitä kautta pyrkityt ymmärtämään asiasta myös sen puolen. Olisi mielenkiintoista lukea omia kokemuksiasi asian tiimoilta vielä enemmänkin.

    Tykkää

    • Kiitos kommentista. En tiedä itsekään mitä tämä blogi tulee sisältämään. Aika näyttää, mutta todennäköisesti sekä yleisellä tasolla että omasta näkökulmlasta. Päässä on iso möykky jäsentymättämiä asioita kerrottavana, odottamassa sopivan näkökulman löytymistä. Otan mielelläni ideoita vastaan.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: